9.11.2013

Ultimate-weapon-number one | Peliasiaa

 Kuinka moni tietää, mikä se on? Pelipiireissä tästä löytyy aika moniakin memejä - mitkä myös osittain ovat totta. Mikään ei todennäkösetsi ole vituttavampaa, kuin se, että sä ite ammut jotain ämmää siellä miljoona kertaa, eikä se kuole ja lopulta se tulee ja puukottaa sut. Ja instant dead.  Ja siinä vaiheessa kuuluu jotain.. No, jokane voi selvittää ite.


Onko videopeleissä muutenkaan mitään ideaa? Tokihan niitä saa pelata ja näin, mutta mistä niistä loppupeleissä on kyse?

Monet tietää, että just viide päivä marraskuuta julkastiin uusin COD-peli. COD'it on todennäkösesti BF'n ohella tyypillisempiä - ja suosituimpia - sotapelejä, FPS'ssiä [ firstpersonshooter ]. Mä ite oon perehtynyt enemmän COD'iin, vaikken tähän uusimpaan, COD Ghost'iin ookkaan päässy tutustumaan. Jos vaikka sitten myöehmmin (;

"Videogames are art forms that should be enjoyed, not just played when you're bored"
# Gamingrule 90#

Jotenkin niin totta. Mä oon ite huomannut, että pelaan itse, henkilökohtaisesti aina vaan harvemmin ja harvemmin. Mä olen myös huomannut omasta puolestani sen, että mä nautin pelaamisesta vähemmän, jos mä pelaan luvan kanssa [ kyllä, mä tarviin luvan siihen - varsinkin jos satun pelaan MW'tä, kuulostaa tyhmältä I know ].

Mulle kuitenkin yleensä sanotaan, jos satun jätkien seurassa keskutelemaan peleistä, että mä tiiän niistä harvinaisen paljon tytöksi. Yleensä, periaatteessa voisin ottaa ton kehuna, mutta toisaalta, mä voisin ihan yhtä lailla ottaa ton loukkauksena - mä en oikeestaan itekään tiiä miks, mä vana voisin ottaa sen [ oon jopa muutaman kerran ottanut, jos ihan totta puhutaan xdxd ].

"PS vai Xbox?"

Jos multa kysytään, mä sanoisin heti, että PS. Miksi? Koska mulle sopii PS'n ohjain paremmin käteen - Boxin ei sitte taas yhtään. Tokihan tää on jälleen mielipidekysymys, eikä näissä uusimmissa pelikoneissakaan [ PS4 ja Xbox One ] ole noit ohjaimii just sen takia muutettu. Vaan sen takia, koska ne on saanut erikoista kiitosta. Itellä kuitenkin sopii paremmin PS'n ohjain käteen, toisin kuin Matiaksella.. Tulee ihan jatkuvasti riitaa tän asian suhteen.

Mut tilanne on edelleen mulle kolme-nolla (;

Ja tokihan nytkun pelikoneista päästiin ns. puhumaan, ni oon itekin alkanut pikkuhiljaa hylkäämään [ okei, ytoi on liian raju sana ], siirtymään, PC-pelailuun, vaikka mun kone onkin erittäin antiikkinen :D.. Onhan se toisaalta epäreilua, kun joillain [ sori järkyttävä tuleva yleistys ], lissupissiksillä on kaiken maailman tietokoneet, jotka on erityisesti suunniteltu pelaamiseen, eikä mihinkää  naamakirjan selailuun.. Ja istte näillä 'truegamereilla' on sellaset kämäset, antiikkikoneet tyyliä.

Ja ei, mä en oo mikään ammattipelaajatruegamerthing. Älkää edes kuvitelko. Mulla olis siihen vielä äärettömän pitkä matka.

"War is a game that is played whit smile. If 

you can't smile, grin. If you can't grin, keep

 out of the way till you can"
# Winston Churchill


Ja.. No, kaipa se oli tässä. Tokihan mä saisin tästä pidemmänkin, mutta kuka oikeesti jaksaa lukea 300 sivusta romaania jonkun ämätöörin kirjoittamasta postauksesta, joka kertoo peleistä? Mä voin sanoa, että äärettömän harva, jos kukaan. Jos siis otetaan huomioon et tää on sataprosenttisen kuvaton postaus, taas vaihteeks. Loppuun kuitenkin että paras peli ihan koska vaan on Sly :D!



2.11.2013

Storytime 1#

Kullanruskeat hiukset laskeutuivat pikkuruisen tytön kämmenille. Kämmenet olivat pienet ja sirot, jokseenkin hennot ja.. Kädet näyttivät aivan nuken käsiltä. Pienen ja siron nuken käsiltä. Tytön silmät olivat suuret ja siniset, aivan kuin japanilaisten ihannoimat. Ne näyttivät tuijottavat pimeyteen tai tyhjyyteen, riippui siitä, miten asian halusi kuvata. Tokihan mielikuvia tähän oli monia, ja kaikki riippui ihan siitä, miten katsoja tätä tyttöä katsoisi.

Oli kuitenkin sanomattakin selvää, ettei täällä tytöllä ollut mieltä. Ei mieltä ajattelemaan, ei mieltä likuttamaan lihaksia. Ei mieltä ollenkaan. Vain tyhjä katse. Ei muuta.

"Tule tule", kuului kuitenkin hento ääni. Hiljainen, mutta samalla kantava. Jos oikein tarkkaan kuunteli, se  saattoi kantaa jopa kilometrien päähän. Tuuli kuunteli aina yhtä tarkkaavaisena, se ei hylännyt, vaikka olisi voinutkin.

"Ei. Ei ystäviä, ei mieltä", kuului toinen lause. Useasti toistettu lause, kukaan ei tiennyt keneltä, tai pikemminkin mistä se kuului. Säännöllisin väliajoin se vain.. Kuului. "Ei kyyneliä, ei iloa, ei surua."

Ketään ei tuntunut enää kiinostavan nuo lauseet. Ne olivat iskostuneet jokaisen mieleen, eikä ihme - päivä päivältä ääni muuttui kylmemmäksi, julmemmaksi.

Kullanruskeat hiukset omaava tyttö käänsi hitaasti päänsä, suu veressä. Ivallinen hymy nousi tytön naamalle.

"Ei surua, ei kipua."


---

sovitaan nyt niin, ettei kirjottamisesta tuu mitään. kello on sen.. apaut puol yks yöllä, eiköhän sen voi antaa anteeks. aina ei voi menestyä. kommenttia kuitenkin saa aina antaa.