30.4.2014

Itsemurha.

Astetta "syvällisempi" postaus itsemurhasta olevinaan "kristilliseltä" kannalta tehty tutkimus.

_______________________________________

Suomessa itsemurhien teko on naisien keskuudessa yleisempää, kuin miehien. Naisien itsemurhaprosentti on Maailman terveysjärjestö WHO’n mukaan maailman toiseksi suurin Suomessa; miehillä tämä prosentti on viidenneksi suurin maailmassa.
Esimerkiksi vuonna 1998 15–19-vuotiaat miehet tekivät 39 itsemurhaa koko Suomessa.  2000 luvulle päästäessä luku oli tippunut 35 ja sitä seuraavana vuonna 27. Vuonna 2011 luku oli 15–19-vuotiaiden miesten joukossa 34.
Saman ikäiset naiset taas tekivät vuonna 1998 9 itsemurhaa, 2000 luvulle päästäessä 11 ja 2011 yhdeksän. *
© emilia ahokas, 30.4.2014
Voidaan siis todeta, että miehet onnistuvat itsemurha-yrityksessään herkemmin kuin naiset; koska miehet käyttävät usein aggressiivisempia itsemurhamenetelmiä ja näin ollen kuolevat naisia useammin.  Naisten itsemurhayrityksiä myös luetaan pelkiksi huomionhaun yrityksiksi. Suomessa yleisin kuukausi tehdä itsemurha on toukokuu.

Useimmiten syy itsemurhaan löytyy yllättävän läheltä; koulukiusaaminen, jota ei ole yritetty lopettaa, masennus, mielenterveyden häiriöt.. Esimerkiksi skitsofrenia** ja alkoholismi ovat itsemurhaa kasvattavia tekijöitä.
Kysymys kuitenkin faktatietojen jälkeen kuuluu; Miksi?
Miksi ihmiset tekevät itsemurhan? Mikä on heidän tarkoitusperänsä? Mitä he hakevat tällä?
Vai hakevatko he mitään?

Onko kyseessä vain viimeinen hätähuuto maailmalle, joka on ajanut ihmisen siihen tilaan, että viimeinen pakokeino on itsensä murhaaminen.
Kenelle syy siis oikeasti vieritetään?
Miksi sitten valitsin tällaisen.. Vaietun, salaisen aiheen, josta harva puhuu, tietää, ja ketään ei valita, tai välitä, miten asian käsittää.

Hmm, uskoisin itse aihevalintani juontavan vähintään jollakin asteella mielenkiinnosta, mutta myös samalla halusta. Haluan oppia itsemurhasta enemmän ja tällä tavalla se onnistuu kaikista parhaiten. Haluan oppia, minkä takia ihmiset ovat tehneet/ajattelevat itsemurhaa. Onko nuorilla kyseessä vain se normaali teiniangstikausi vai onko syvemmällä jotakin muuta?
On kuitenkin jotenkin huvittavaa katsoa, kuinka joka toinen kolmetoistavuotias valittelee, että hänellä on todettu masennus; kun kysytään, että kuinka, vastaukseksi tulee, että mensan nettitestistä. Jos tuolle linjalle lähdetään, voitaisiin saman tien todeta puolet maapallon ihmisistä saman tien masentuneiksi; itsekin olen tuota testiä tehnyt -, 70 % näytti minulla joskus.

Miten masennus sitten on kytköksissä itsemurhaan?
© emilia ahokas, 30.4.2014
Useimmat masentuneet , eivät toki kaikki, anteeksi yleistykseni, ajattelevat myös itsemurhaa. Varsinkin siinä vaiheessa, kun heitä ei auteta, tai kuunnella -, mikään ei todennäköisesti ole musertavampaa kuin se, että kaverit eivät ota todesta. Masennusta ei kuitenkaan tule sekoittaa minkäänlaiseen mielialojen vaihteluun (vaikka sitäkin esiintyy masentuneilla), vaan masennuksen tulee olla lääkärin toteama.
Ei siis todellakaan riitä, että menet ja teet nettitestin, jonka avulla toteat olevasi masentunut. Ehei.
© emilia ahokas, 30.4.2014
Kuinka kristillinen etiikka sitten hyväksyy itsemurhan?
Itse olen saanut sen käsityksen, että evankelisluterilainen kirkko ei missään nimessä hyväksy itsemurhaa, ortodoksisesta tai katolisesta kirkosta en sitten tiedä. Oletukset ovat kuitenkin näistäkin kahdesta kirkosta samantyyppiset, etenkin katolisen kirkon kannalta -, konservatiivisia kun tuntuvat olevan.

No, lähdetään tutkimaan asiaa tarkemmin.
© emilia ahokas, 30.4.2014
Tarkistellaan ensimmäisenä evankelisluterilaisen kirkon kantaa itsemurhaa kohtaan.
Lukemani mukaan, evankelisluterilaisten kanta itsemurhaa kohtaan oli pitkään ongelmallinen; harkittu itsemurha johti kunniattomaan hautaamiseen, mutta harkitsematon hiljaiseen hautaukseen rukouksineen. Nykyisin kuitenkaan ei evankelisluterilainen kirkko tee erillisiä hautauksia itsemurhan tehneille/muille kuolleille -, kaikki haudataan samalla tavalla.
Lisäksi se on synti syntien joukossa, sekä rikkomus Jumalan lakia kohtaan, eikä siis missään tapauksessa hyvä ratkaisu.
© emilia ahokas, 30.4.2014
Katolisen kirkon kanta puolestaan riippuu täysin siitä, onko teko suora, epäsuora, positiivinen vai negatiivinen. Suora teko on automaattisesti itsemurha, jonka ihminen tekee tietoisesti tahtoen riistää henkensä, epäsuoralla taas tarkoitetaan oman kuolen tuottamusta niin, ettei ihminen kuitenkaan tee sitä tarkoituksella, vaikka tietää tekonsa seurauksen. Positiivisen teon tarkoitus on kirkastaa Jumalaa, negatiivisen taas ei.

Katolinen kirkko tuomitsee itsemurhan kaikissa muissa tapauksissa synniksi, paitsi epäsuorassa tai positiivisessa tapauksessa; mikäli kyseessä on toisin sanoen marttyyrius tai elämän varjeleminen.
© emilia ahokas, 30.4.2014
Ortodoksinen kirkko taas uskotaan, että Jumala antoi elämän ihmiselle lahjaksi. Jumala teki ihmisestä Jumalan kuvia ja kaltaisia, antoi meille elämän huolehdittavaksi ja kannettavaksi, muttei kuitenkaan omistettavaksi. Itsemurhaa pidetään siis ortodoksisessa traditiossa Jumalan lahjan hylkäämisenä, vastuun kantamisen epäonnistumisena, sekä epätoivon tekona.
Oliko käsitykseni oikeassa? Kyllä ja ei.

Yksikään näistä kirkoista ei hyväksy itsemurhaa, tavalla tai toisella. Katolinen kirkko tosin tuntuu hyväksyvän sen, jos vain itsemurhan tehnyt (/hänen läheisensä) pystyy todistamaan, että teki sen epäsuorasta/positiivisesta näkökulmasta.

Hmm, sinänsä aika jännä. Itsellähän on hieman.. Ristiriitaista sen suhteen, että luenko itsemurhan synniksi, vai onko se ihmisen omaan moraaliin perustuva valinta. Sillä vaikka itse kirkkopiireissä jonkin verran pyörinkin, tämä on vaiettu aihe, josta harva puhuu – tai pikemmin haluaa puhua.
Kristittyjen pyhällä kirjallakin on tähän sanottavansa. Got Questions.org – sivu sanoo, että Raamatussa mainittaisiin kuusi itsemurhaa. Abimelek, Saul, Saulin aseenkantaja, Ahitofel, Simri ja Juudas.

Ainoa minulle, ”henkilökohtaisesti” tuttu itsemurha näistä on Juudas.
”Silloin Juudas paiskasi rahat temppeliin, meni pois ja hirttäytyi.”
-          Matt. 27:5, suora lainaus Raamatusta

Näinkin lyhyesti voidaan kuvailla itsemurha. Yhdellä sanalla. Ei kuitenkaan takerruta siihen.
Raamattuhan ei varsinaisesti määrää ihmisen pääsyä taivaaseen. Se vain nopeuttaa hänen matkaansa Helvettiin, jos karkeasti asia sanotaan. Ihminen ei siis joudu Helvettiin sen takia, että teki itsemurhan, vaan sen takia, että hylkäsi pelastuksensa Kristuksen kautta. Raamatun mukaan itsemurha on kuitenkin vakava synti Jumalaa kohtaan, koska itsemurha on aina murha, joka taas on väärin.
Joten voimme vain olettaa, että vain ja ainoastaan Jumalalle kuuluu päätös siitä, että koska ihminen kuolee. Paitsi siinä vaiheessa, jos on ateisti, eikä usko Jumalaan.

Kuitenkin kun vertaa Raamatun ja kirkkojen välistä eroa, ei sitä ole juuri huomattavissa, paitsi jos oikein tarkkaan katsoo. Kun kuitenkin lähdetään miettimään, onko itsemurha oikein vai väärin, ihmiset vastaisivat yksiselitteisesti, että kyllä, kyllä on väärin.
Itse en kuitenkaan sanoisi, että itsemurha on niinkään ole väärin saatikka oikein. Miksi?

Koska mielestäni jokainen ihminen määrää omasta elämästään, vaikka sinänsä kun miettii onhan se väärin. Mutta kun todellisuudessa miettii, kenen vika se on, että kyseinen henkilö teki itsemurhan?
Henkilökohtaisesti sanottuna meidän. Koska mitä todennäköisimmin itsemurha on ollut viimeinen hätähuuto maailmalle, ainakin itse olen alkanut uskoa niin. Loppuvatko itsemurhan tehneen vaikeudet kuitenkaan? En usko. Sillä vaikka itsemurhan tehnyt on itse kuollut, hän voi aiheuttaa eräänlaisen ketjun, jossa joku hänen läheisistään tulisi tai tulee tekemään itsemurhan, jolloin taas tulisi lisää surua.. Tosin tämä on vain ääritapaus.
Mutta koskaan ei voida sulkea pois sitä mahdollisuutta, ettei itsemurha olisi ollut moraalisesti oikein. Vaikkei evankelisluterilainen kirkko tähän  uskokaan. Jokainen on kuitenkin yksilö (Lainatakseni erästä hyvää ystävääni), eikä kaikkea pysty tulkitsemaan vain päältäpäin katsottuna.
Ja koska jokainen ihminen on yksilö, tuskin kukaan ulkopuolinen voi sanoa sataprosenttisesti, että miltä toisesta tuntuu. Josta ainakin itse vedän johtopäätöksen, että jokaisella on oikeus päättää elämästään.
En oikein tiedä mitä ajatella loppupeleissä. Koska itsemurha on niin vaiettu asia, asia, josta ei puhuta. Asiasta ei pikemminkin saa puhua. 
Itsemurha on kuitenkin murha.

 © emilia ahokas, 30.4.2014

*Tilastoissa lukee vain yksiselitteisesti itsemurhiksi luokitellut

**nuorella aikuisiällä alkava monimuotoinen psykoosisairaus, mielenterveyden häiriö, mielisairaus

14.4.2014

Paska mikä paska.

Mites tänkin tekstin aloittais.. Kello on noin kakskyt vaille seittemän, kun alotan tätä kirjoittamaan.
Mikään ei tunnu toimivan. Koko maailma on pysähtyny miun ympärillä, ihankun patteriton kello. Tai sitten mä vaan olen jäätynyt ja pahasti.

Tuntuu, että kaikki kaatuu niskaan. Mikään ei oikeasti toimi. Suomen hallitus kusee jollain asteella omaan nilkkaansa; Kataisen poika päätti hypätä veneestä pois ja siirtyä - ainakin yrittää - suurempiin piireihin. Kuten sanotaan, uppoavasta laivasta on helppo hypätä.

Ilmeisesti.

Mutta miten asiat toimii niin sanotun, normaalin ihmisen toimesta?  Voiko ns. normaali ihminen hypätä uppoavasta laivasta tosta noin vaan? Ilman että saa haukkuja, ilman että aiheuttaa murhetta, ilman että muille sattuu mitään pahempaa? Argh, yhteiskunta ei toimi niin.

Kuule kun ei se yhteiskunta toimi niin, että jokainen hyppäisi pois uppoavasta laivasta.

Paitsi siinä vaiheessa, kun kyse on Suomen hallituksesta ja Kataisesta. Vittu.

Kello on viittä yli seittemän. Tässä kahenkymmenen viiden minuutin aikana oon saanu järjettömän vähän tekstiä aikaseks, hakenut kupin kahvia ja todennut elämäni suurinpiirtein hyödyttömäksi paskakasaksi, joka yrittää jollain tavalla löytää jonkin asteisen valonpilkkeen elämästään, ennenkuin sekin tuhoutuu käsiin.

Äh liian hankalaa, haluun sen viis vee emilian takas, jonka ainoa huolenaihe oli, että mistä saa leikkikaverin.

Argh, vihaan mun elämää, vihaan itteäni, vihaan, vihaan, vihaan.

Kittaan kahvia senkin uhalla, että saan kofeinimyrkytyksen, hm. Kaverit lähtee liitoon, ketkä tulee pysymään? Yritän muodostaa mielipiteen kaikesta, yritän olla kuin muut, olematta kuin muut. Mahdottomuutta, sanon minä.
Kirjottaminen, piirtäminen, mikään ei tunnu onnistuvan. Mun kustannuksella lasketaan leikkiä, pitää eisttää ettei se satuta, vaikka tosiasiassa voisin sulkeutua yksin omaan huoneeseeni, pimeeseen, huonon vitsikirjan kanssa ja olla välittämättä muiden mielipiteistä.

Voisko yhteiskunta toimia todella niin?
Ehkäpä jonain päivänä, tuskin miun elinaikanani.

Kello on noin puol kahdeksan. Toinen kuppi kahvia puoleen tuntiin haettu. Bueno. Kirjotusurakalle ei näy loppua. Äh, olenko mä oikeesti niin huono ihminen, etten osaa enää ees kirjottaa. Tai lausua mielipiteitäni julkisesti esille.
No, ehkä musta on tullut sulkeutuneempi ihminen sitten kesän. Mihin se elämäniloinen ja sosiaalinen emilia katos?

Netin ihmeelliseen maailmaan ja jäi sinne. Ei halunnut tulla takaisin, sulkeutui ja.. No, ei puhuta nyt siitä.
Ongelmanahan on loppupeleissä vain ja ainoastaan ihmisen oma asenne omaan elämäänsä, itseensä ja kaikkeen muuhun; ei kannata olla pessimisti, ei se kuitenkaan onnistu.
Äh, olen silti. Katotaan sitten viiskymppisenä kun asun yksin viidenkymmenenkolmen kissan kanssa kerrostalon ullakolla salaa velkojilta paossa.

Kuulostaa järjettömän hyvältä suunitelmalta. Varsinkin, kun en ees sen enempää välitä kissoista.

Kello on varttia vaille seittemän. Oon kirjottanu tätä jo tunnin, hiukan reilu. Ah, mikään ei toimi, onnistu yhyhyhy. Stressaan asioita liikaa, mikään ei mene hyvin.

"Hengitä syvään, kymmenen kertaa ja yritä sitten uudestaan."

Ja vitut. For real. Jos on todellisesti vittuuntunut, mikään ei onnistu, toi ei toimi, ainakaan mulla. VARSINKAAN jos kaveri toistelee sitä siinä vieressä. Hm.

Voisinkohan mä vielä purkaa mieltäni jostain? Pitäis varmaan.
Tällä hetkellä pakokeinoja on niin vähän -, musiikki ei enää toimi, kirjottaminen no.. Se ei onnistu, piirtäminen samaten.

Miks elämän täytyy olla niin vaikeeta? Miks ihmiset ei vaan voi hyväksyä sua sellasena kuin sä olet? Miksi ihmisten täytyy aina provota turhasta, esimerkiksi sähkötupakan laillisuudesta seurakunnan nuorisotilalla? Äh, liikaa poikkeavia mielipiteitä, joista pitäis muodostaa oma ajattelutapansa.
No, voi sun vittus kun se ei vaan mee niin. On jotenkin masentavaa huomata, että yhä useemmat on sulkeetuneempia kuin ennen.

Äh, oon ite ihan samanlainen, jotenka, mikäpä mä olen valittamaan.
Tulen kuitenkin päätymään sairaalaan jossain vaiheessa vatsahuuhteluun tai mikä pahempaa -, kolarin takia.

Pääsis helpommalla, jos vaan lopettais kaiken aktiivisen toiminnan kaikkialla ja hankkis jonkun vaarattoman harrastuksen, partiokin on liian vaarallinen. Ajamisesta puhumattakaan.

Mutta, koska olen Wikipedia-sukupolvea, pääsen helpommalla kun syytän Suomen hallitusta, joka kusee omaan nilkkaansa, jonka takia taas voimme syyttää Kataista tästä kaikesta, joka päätti hypätä pois uppoavasta laivasta. Menkööt Europarlamenttiin siitä, sotkemaan asiat sinnekin.

Äh, mikäpä minä mitään selittämään olen. Mä en kuitenkaan tajua asiasta hevonvittuakaan, ketään ei oikeasti kiinnosta. Ainoa paikka, mihin voi heittää mielipiteensä on netti ja sielläkin tullaan huutamaan. Noh, annetaan asian olla ja jatketaan eteenpäin, päästään helpommalla.
Ja sitten ihmetellään, miten nykynuoriso voi olla niin mitäänsaamatonta.


Hjälp.


10.4.2014

Arhg.





Mulle ei kuuluu hyvää. Kuvasaldo on mitä on. Mua ei huvita mikään. Argh. Nähdään taas joskus.