31.12.2014

2014

Olipa kerran aivan vuoden alku. Oli kylmä tammikuu. Ja helmikuu. Mun ainoat muistikuvat on helmikuusta, jolloin annoin matiakselle aivan ihanan kortin, joka oli koristeltu HPK'n väreillä, lahjaksi taisin antaa hammasharjan, joka oli siis lasten, ja siinä luki matias. Taisi siinä paketissa olla muutakin, en ooihan varma.

Maaliskuussa oli noh, hiukan epäonnisia tapahtumia, mutta myös Tynskän synttärit. Se jätkä täytti kaheksantoista ja on nyt mun henkilökohtainen ruuanhakija ja samalla uskollinen kuskini. Eikun.

Huhtikuussa kävin kämpällä, enkä ees niin hienoissa merkeissä, kuin useat voisivat kuvitella. Okei, voisi se paremminkin mennä, köhköh, oma mokani tavallaan.

Toukokuussa olikin sitten ihana sää ajella mopolla, käydä luokkaretkellä Tampereella särkänniemessä ja huomata joutuneeksi feidatuksi kaverinsa toimesta, joka keskittyi enemmän jätkiin kuin muhun, vaikka toisin oli sovittu. Nojaa, ehkei se haittaa.

Kesäkuun ensimmäisenä lauantaina olikin sitten ihana päästä yhdeksänneltä luokalta ♥ Olin oikeasti niiiin tyytyävinen että pääsin sieltä suoraan sanottuna helvettiin. Musta puhuttiin paskaa muutenkin, joten olin oikeasti tyytyväinen siihen, että pääsin pois.
Kesäkuu tais muutenkin olla merkittävin kuukaus. 26.6 sovittiin Tynskän kanssa, että ollaan parisuhteessa. En oo kyl katunu hetkeäkään, mutta pakko sanoa että ylä- ja alamäkiä on ollut sitäkin enemmän, oikeasti. Puol vuotta tuli just 26.12 täyteen,i couldn't be happier.

Heinäkuu oli jotain aikaa mitä en muista. Taisin hengata 247 Tynskän kanssa ja jossai tyylii akvaariolla ja olla Emman kanssa piuhalla - aina ties mihin asti kelloa. Onneks on skootteri. Töytyy ehottaa sitä Emmalle taas ens kesänä, tai heti ku sää sallii ni ainaki jonkin näköinen piuha.

Elokuussa alkoi amis. Ja kuolema. Ja toteisin että ei helvetti, elämä on pilalla. Täytyy opiskella. Amis on melkeen oikea paikka mulle, tokihan linjan olisin voinut valita piirunverran paremmin, loogisesti kun en osaa ajatella. Toisaalta, jos olisin mennyt lukioon, olisin kuollut sinne. Eikä amiksesta olisi löytynyt mua kiinnostavaa muuta alaa, enkä olis tavannu Joonasta.

Syyskuu. Teinkö mä sillon yhtään mitään. Tuskin. Ei, en muista.

Lokakuu.. Sillon oli Halloween, Okei, en oikeesti tehny syksyllä mitään, paitsi sen että olin iskoleirillä ja saatoin vaan ahistua siellä ihan kaameen pahasti.

Marraskuu ja sweet sixteen♥ Täytin vihdoin ja viimein kuustoista. En ole enää sakkolihaa eikä kukaan voisi estää mua panemasta kaikkea mikä liikkuu. Eikö niin? Sitähän kuustoista vuotta täyttäminen tarkottaa?! Eks nii. Sanokaa mulle et mua ei oo kusetettu.

Joulukuu. Oli joulu jee. Tuli puol vuotta täyteen jee. Sain läppärin, jee. Ok tuli lunta enkä tykänny. Tuli kylmyys, en tykänny. But i love my new laptop.

Ja nyt, toivotan kaikille aivan mahtavaa uutta vuotta, kuskaa se yhtä pahasti ku tämäkin vuosi ♥ Olisi myös kaiketi hyvä muistuttaa, että olkaa ihmisiksi, älkääkä. Okei?



Kuva on muuten tumblrista. 

19.12.2014

Synkkää









Mä oikeasti valehtelisin, jos sanoisin, että mulla on kaikki hyvin. Mä en usko että mun asiat paranee tässä ennen joulua mitenkään maagisesti. Eh.

Mulla oli kyl semikiva viikko. Jos ei siis oteta torstain sairastumista lukuun. Tai sitä, että jouduin lähtemään kesken koulupäivän kotiin. Tai jouduin ja jouduin. Näytin todellakin ihan kuolleelta tänään koulussa ja aamulla, ja musta oikeesti näki, ettei mulla ollu mikään maailman paras olo. Kaiken kuitenkin kruunasi se, että alan saamaan ääntäni takaisin siinä vaiheesa kun olen lähtemässä - ja mikä parempaa, syön kunnon ruokaa vasta neljältä.

Mulla ei oo ollu minkäänlaista inspiraatiota mennä kuvailemaan tonne pimeeseen ja synkkään. Nää kuvatkin on keskiviikolta (ton joen pinta oli ihan helvetin korkeella), jolloin mulla oli kamera mukana, wow. Okei, ei mulla sitä olis muuten ollu, ellen olis pitäny englanniksi tuote-esittelyä, jonka aikana meinasin saada paniikkikohtauksen, tärisin hervottomasti ja unohdin sanoja. Kaveri tosin totes, ettei miu tärinä kuulu äänestä, mikä on kaiketi plussaa?

Ehh, emmä tiiä. Mulla ei oo hajuakaan, mihin suuntaa mun elämä on menossa. Mä en tykkää siitä ajatuksesta, että mun pitäis oikeesti osata järjestelmistä ties mitä. En osaa, ehkä pitäisi opetella. Ömnöm, en tykkää. Valitsinkohan väärän alan? Epäilen, vaikka lukiossa ollessani mulla saattaisikin olla piirun verran enemmän kavereita, jos siis ihan totta puhutaan.

11.12.2014

It's such nice night at Brooklyn






Mä innostuin eilen kehittelemään eräänlaisen idean teokseen. Sen oli tarkotus koostua ainakin kolmesta sivusta, okei, mokasin sen, koska alunperin ton tekstin piti olla omalla sivullaan, mutta noh, mä vähän niinkun unohdin sen :D.. Ei ole ensimmäinen kerta.
Kuitenkin, mun viikoloppu suunitelmat meni uusiks. Ei ärsytä ei. Tää viikko on ollut muutenkin sellane, että puolet menoista on peruuntunut, eh.

Sain kanssa uuden näytön, joka heiluu aika ikävästi tässä kirjottaessa. Onhan tää tuplasti isompi ku vertaa tohon mun kuppasee seittämäntoista tuuman näyttöö - tässä tuumia on peräti 23,6, kaiketi. Jotai sellasta isi puhus.¨

Eniten oon kuitenkin raiskannu Emily Kinneyn biisejä, Assassin's Creed 2 lisäksi siis.  Rakastan yksinkertaisesti Emilyn ääntä ohmy.

Jos sitte ens viikolla pääsis Sebastiani kanssa kahville.. Sitä odotellessa. Kaiketi.


8.12.2014

Kerran kuulin lauseen

 Joka kertoi, että hautajaist ovat ilon juhla. Joku on mulle näin sanonut, ja näin mä olevinaan itselleni uskottelen.

Ei ole ensimmäinen kerta, kun uskottelen itselleni jotain. Joskus kauan sitten sanoin, että kaikki menee paremmaksi, mutta ei, sanan varsinaisessa merkityksessä kaikki ei ole hyvin. Oikeastaanhjan se on suurimmalle osaksi ihmisistä ihan sama, mitä mulle kuuluu, ei niitä kiinnosta. Useimmat miun kavereista kysyy sitä vaan kohteliaisuudesta. Ei sen takia, että sais tietää, mitä mulle oikeasti kuuluu. Tälläsille ihmisille onkin helppo valehdella päin naamaa.

Oikeastihan ketään ei koskaan kiinnosta, mitä toiselle kuuluu. Sitä voidaan kysyä monesti, tunnin välein, tai kuten minä, viiden minuutin välein. Se on loistava keskustelun aloitus, mutta oikeasti täytyy myös vastapuolen olla mukana keskustelussa, eihän silloin saa keskustelua aikaan.

Mä en oo nauranu pitkään aikaan. Harvemmin mä olen iloinen asioista, vaikka saatankin siltä näyttää. Välillä oikeasti tuntuu siltä, että ihmsiet haluaa lytätä mut maanrakoon vaan sen takia, ettei mua huvita hymyillä. Tai toimia heidän henkilökohtaisena terapeuttinaan.

Jos ihan totta puhutaan, mä vihaan leikkiä terpeuttia. Se on leikki, joka johtaa syöksykierteeseen, eikä siitä pääse pois, vaikka kuinka yrittäisi. Ihmiset kerääntyy sun luokse kuin ampiaiset, jotka haluaa hunajaa siltä yheltä kukalta.
Ja sitten kun sä haluaisit puhua jollekkin, sä et voi. Sulla ei ole ketään.

Vaikka tosin toi itse kumoaa itsensä. Mulla on kavereita, muutama, okei valehtelematta yksi, kaksi sekä miljoona ja yksi kaveria akvaariolla, mutta ne taas on sellaisia, joille ei voi puhua - heihin ei voi luottaa, juurikin sen takia, koska heiltä lipsahtelee juttuja asiasta jos toisestakin. Välillä tulee oikeasti epäiltyä muutamaa muutakin ihmistä aina sillon tällön, ei sen takia, ettenkö luottais heihin, vaan sen takia, että he puhuu mulle niin paljon muiden asioita.

Mä kaiken lisäks oon viimeaikoina säikähtäny mun kättä aivan liikaa. Karu totuus on, että siinä tulee todennäköisesti ikuisesti näkymään satunnaiset valkoiset viirut, joiden alkuperä on vähän niin ja näin. Ei ole ensimmäine kerta, kun oikeasti säikähän niitä. Mä olen kuitenkin tottunut niihin, vaikka niitä säikähänkin, tällä hetkellä normalia enemmän.

Muutenkin miuu mietityttää ihan kaikki. Hautajaiset on ilon juhla, onko itsemurha oikeasti väärin, mikä on oikein, mikä on väärin?
Ei, musta ei ole ajattelemaan, ei, mä en yksinkertaisesti pysty tekemään omia päätöksiä. Kuulen vain satunnaisia lauseita, joista en kuitenkaan tiedä, ovatko ne totta vai pelkkää puhetta. Mulle ollaan valehdeltu päin naamaa, kiitos tästä, enkä sen vuoksi ole yhtä herkkäuskoinen kuin silloin. Harmi vain, ettei kukaan sitä varsinaisesti tiedä, eikä kukaan suostu mulle kertomaan mitään, musta ja toisista henkilöistä, mitä musta oikeasti ajatellaan, mitä mussa vihataan, huonoja puolia, arvosteluja teksteille, yhtään mitään eivät ihmiset mulle kerro.

Nyt, nauttikaa söpöistä koirista, okei?