Aug 13, 2015

Hautojen tutkimista japanilaisittain | Peliarvostelu


Nimi: Tomb Raider
Kehittäjä: Crystal Dynamics
Julkaisija: Square Enix
Alustat: Xbox 360. PS3, Win
Testattu & läpipeluu: Win


Vuonna 2013 julkaistu Tomb Raider on lojunut Steam-pelikirjastossani joulusta asti. Vasta näin kesäloman loppuun ehdin, tai ylipäätänsä jaksoin keskittyä pelaamiseen ja pelasinkin Tomb Raiderin tällä hetkellä uusimman osan noin kymmeneen tuntiin - ilman siis muiden hautojen raidausta, pelkästään mainstoryn kanssa.

Juttu on niin, että henkilökohtaisesti en ole sen enempää Lara Croftiin - ehkä jopa tunnetuimpaan naispuoliseen videopelihahmoon tutustunut, saatikka aikaisempiin peleihin. En vaikka itselläni on PS3'lla Tomb Raider: Collection.

Laivan uppoaminen & sieltä pelastautuminen
Hassu juttu - alku on kuin Assassin's Creed Black Flagista. Paitsi että tämä on todenmukaisempia, eikä alussa jahdata minkään asteen salamurhaajaa, vaan yritetään selvitä metsän läpi. Lara ei valitettavasti usko itseensä tarpeeksi, joten hänen ohjaamisensa on suhteellisen hankalaa tähän asti - ainakin metsästäminen.

Asiat johtavat toiseen ja jokainen haaksirikkoutunut on joutunut tahoilleen. Pidemmälle peliä edetessä tuntuu, että Lara on kaiken pahan alku ja juuri - ja menettää kaiken läheltään. Ja tietenkin tämän neitosen on pakko opetella selviytymään ja tappamaan eläimiä - kuin ihmisiäkin.


Japanilainen mysteeri
Pikkuhiljaa vyyhti alkaa selvitä ja kaiken aiheuttajaksi paljastuu Himiko, kuollut Auringon kuningatar, joka on katkera syystä x, eikä päästä ketään saarelta pois. Ketään ei kuitenkaan Laraa usko, vaan haluavat saarelta mahdollisimman äkkiä pois - onhan se kaikin puolin ihan kamala.

Kuitenkin tuntuu, että Lara on se, johon kaikki menetykset - niin ihmisissä kuin luotossakin - on se, jonka syytä kaikki on. Tietenkin, syytetään sitä ihmistä joka on lähes aina pois ryhmän luota, sehän tässä on loogista.

Kaikki kuitenkin kääntyy lopulta oikein päin, miksei olisi kääntynyt?

Aseita, panoksia ja huono tähtäys
Vaikka tähän Tomb Raideriin oli Laran aseiden käyttöä oikeasti panostettu ja ilmeisemmin pelimekaniikkaakin muutettu, tuntui se silti vielä satunnaisen jäykältä. Tähtääminen oli ainakin itselleni henkilökohtaisesti hankalaa.
Lisäksi aseiden päivittäminen oli pelin loppupuolella tehty haastavaksi, Tarvittiin paljon salvagea, mikä ei itseäni oikeastaan niinkään innostanut - en oikein ole keräilijä luonteita jos ihan totta puhutaan.

Aseita oli kaiken kaikkiaan neljä - näin esimerkkeinä jousi + nuolet sekä käsipistooli. Laran tavaramerkki, tuplapistoolit oli tästä osasta jätetty pois, mikä itseäni jäi jossain määrin harmittamaan.  Noh, peli oli kuitenkin kaikin puolin muuten suhteellisen hyvä.

Ohjaukset olivat siitäkin huolimatta helppoja, vaikka ihan rehellisesti jäin kaipaamaan parempia lähitaisteluominaisuuksia, kuin vain väistö ja oikeaan aikaan lyöminen.  Jokainen taistelu oli aika liki tulitaistelu, joka tarkoitti sitä, että kykitään suojassa ja ammutaan silloin kun on mahdollisuus.

Grafiikat alkoivat olemaan pelissä jo siinä mallilla, että ihan oikeasti jaksoi katsoa. Ja verrattuna edelliseen peliin. Peli oli oikeasti tumma, valoa oli suhteellisen vähän, mutta asetuksistahan tätäkin olisi voinut jaksaessaan ja halutessaan säätää.

  Kuitenkin, arvosanaksi antaisin 8½/10, ihan vain sen takia, että tarinaltaan peli oli lyhyt eikä hirveän kiinnostavakaan. Valitettavasti, sillä odotin peliltä suhteellisen paljon. Lisäksi olisin toivonut enemmän aseita, sekä ehkä hieman enemmän tilaa tehdä asioita ja tarkempia merkkejä esimerkiksi optional tombs tms. Pelin pariin taidan kuitenkin palata jossain vaiheessa, tuskin kuitenkaan mainstoryn pariin.

Peliä suosittelen niille, jotka oikeasti haluavat jotain pelattavaa ja tykkäävät satunnaisista aivopeleistä - ja avoimen maailman peleistä. Se, miten se on tässä pelissä toteutettu onkin ihan sitten toinen kysymys ja jokaisen oma mielipide asiasta. 


No comments:

Post a Comment

Kyllä, kommenttien valvonta on käytössä. Ja ei, älkää lähettäkö viestiänne montaa kertaa. Kyllä, luen kaikki kommentit, vaikken niihin vastaisikaan.

Kiitos.