31.12.2015

2015

Mun vuosi alkoi Yyterissä, jossa oltiin porukoiden kanssa viettämässä uutta vuotta. Meillä on perheen kanssa aina tarkotus olla jossain muualla ku kotona - tai niin on ainakin pari vuotta ollu tapana.
Toki muistan varmaan aina sen, miten naapuri tuli sanomaan mulle naamakirjan kautta, että "kohteliaisuuteen kuuluu se, että tullaan toivottamaan naapureille hyvät uudet vuodet". Mä en ees ollut tollon kotona, olin kaverilla. Tuli vähän hassu fiilis.

Tosi monessa blogissa näkee kirjotuksia vuodesta 2015. Jokasessa vinkataan hyviä postauksia ja kerrataan kulunutta vuotta. Vuosi 2015 ei ole ollut helppo - tuskin oli kenellekkään - eikä seuraavasta vuodesta todennäköisesti tule sen helpompi. Ehkä, riippuu toki millaisella asenteella seuraavaan vuoteen lähtee.

Vuoden alussa kokeilin vaihtoa kuvanjakopalvelussa ja vaihdoinkin  Photobuckettiin huonon Bloggerin sijaan. Kuvien laatu parani huomattavasti, ainakin omaan silmään. Aloitin tänä vuonna oikeasti panostamaan kuvien laatuun ja tekstin laatuun, postaustahti jäi silti vielä ontumaan.

Yksi kulmakivistä blogissa oli sen alati vaihtuva ulkoasu. Hetken aikaa saattoi olla täysin violettia, seuraavaksi sinistä, sitten taas violettia - ja lopulta punaista ja oranssia. Tällä hetkellä värimaailma on sininen ja siinä se saa nyt pysäkin - ainakin ensi vuoteen.

Olin kuitenkin ylpeä -, kirjoitin ensimmäisen peliarvosteluni äidinkielen portfolioon ja julkaisin sen täällä. Tammikussa ei oikein valokuvauksen saralla tullut tehtyä ihmeitä - kylmässä kuvaaminen ei ole koskaan ollut mun juttu. Sen sijaan taisin henkilökohtaisesti panostaa kirjoittamiseen enemmän kuin koskaan.

Mutta koska postaustahti ei ollut mitenkään säännöllinen, julkaisin tammikuussa vain kolme postausta. Helmikuussa en julkaissut yhtään sen aktiivisemmin tekstejä - maaliskuussa tilanne oli jo toinen. Maaliskuussa blogin tilastot näyttivät huippuluokkaa - tai ainakin suurempia numeroita kuin koskaan aikaisemmin. Sittemmin ne ovat jo laskeneet, en ole blogiani sen enempää missään mainostellut, vaikka monessa erilaisessa naamakirjan bloggaajaryhmässä olenkin.

Maaliskussa julkaisin monen montakin postausta joista olen ylpeä. Erityisesti tämä & tämä (jälkimmäinen löytyy myös suosittelen-kohdasta sivupalkissa), olivat omaan ja selkeästi lukijoiden - tai vaikka vain piipahtajien  mieleen. Ei sillä, ne ovat  omaankin mieleeni.

Huhtikuussa oli viimeinen leirimme partioryhmän kanssa - siellä tuli otettua enemmän kuvia kuin saattoi uskoa. Vaikka tämän postauksen otsikko onkin ehkä aavistuksen verran harhaanjohtava aiheensa puolesta - puhuu se myös tavalla tai toisella totta, kyllähän minä luonnossa olin, en vain ihan siinä tarkoituksessa mitä voisi uskoa. Postaustahti nousi maalis-huhtikuun aikana, mutta hidastui taas toukokuun aikana.

Kesäkuussa mulla oli kaksi viikkoa kaupungilta kesätöitä, eikä niiden työpäivien jälkeen oikein jaksanutkaan mitään tehdä - ulkoasukin vaihtui silloin. Tosin, minulla ei itselläni ole mitään hajua minkänäköinen se ulkoasu silloin oli.

Kehityin kesän aikana kuvauksessa huimasti, vaikkakin edelleen käytän sitä automaattia - omasta mielestäni toisaalta se, että saako hyviä kuvia ei ole siitä kiinni, että käyttääkö automaattia vai manuaalia; sen sijaan kameran asetukset tulisi tuntea hyvin. Itselläni on tosin siinäkin vielä oppimista.

Kesä-heinäkuun vaihteessa oli ensimmäinen rippileiri isosena - oi sitä aikaa, mulla oli ihan mahtavat pikkuset ja koko leirin tunnelma oli ihana. Kaikki mun pikkuset oli niin ihania, en kestä. Loin myös itselleni instagramin ja aloin entistäkin enemmän tarkkailemaan sitä, mitä blogiini julkaisin ja aloin samalla stressaamaan sitä, miten pitkiksi taukoni venyisivät.

Kesällä tuli Paimiossakin enemmän kuvailtua kuin missään muualla - olihan täällä nyt niin paljon enemmän kaikkea kuvattavaa ja mikä tärkeintä; uutta. Uutta kuvattavaa, paikkoja mitä ei oltu ennen nähty, paikkoja, joista löytyisi lisää kuvattavaa.

Elokuussa alkoivat koulut. Koulut, joiden alkua ehkä hiukan pelättiin, mutta samalla odotettiin innolla; itse olin jo tämän postauksen mukaan tylsistynyt siellä istumiseen -, olihan se kyllä aika pakkopullaa aluksi. Elokuussa ei tapahtunut mitään merkittävää, syyskuussa tulivat odotetut syksyn värit - joita suorastaan aina rakastan kuvata.

Syyskuussa julkaisin kanssa soittolistapostauksen - edelleen ne samat biisit sieltä soittolistalta löytyy, parilla uudella hitillä tuunattuna. Markkinat oli siin syys-lokakuun vaihteessa -, sama viikonloppu kun kuolasin enemmän tai vähemmän syysihanuuksia ja olisin tahtonut kotiuttaa ne kaikki; en kuitenkaan kotiuttanut oman muistini mukaan niistä mitään.

Lokakuussa oltiin Nuortenleirillä, joka oli mukava viikonloppu, mutta leirille en menisi enää uudestaan. Ehei, pysyttelen mielummin - todennäköisemmin viimeiseksi jäävässä - rippileirissä, sekä mahdollisssa nuortenilloissa. Sama kuukautena oli myös Digiexpot, joista pientä postausta täällä.

Marraskuussa jaeltiin kirjavinkkiä ja arvosteltiin Bluebiitin PowerCardia - sekä täytin vihdoinkin 17. Marraskuu oli todella tyhjä kuukausi.

Joulukuussa mietin, että mikä on onnea, ja julkaisin vuoden viimeisen peliarvostelun. Tuli jouluaatto, uuden vuoden aatto. Päästään tähän päivään. Vuoden viimeiseen päivään. 364/364. Seuraavaksi postataan vuoden 2016 puolelta.

Vuosi 2015 on ollut hyvä. Oon tutustunut uusiin ihmisiin, kirjoittanut paljon enemmän, valokuvannut sitäkin enemmän. Etsinyt sitä oikeaa suuntaa blogille ja itselleni, miettinyt mikä musta tulee isona. Mitä haluan elämältä. Itkenyt ja nauranut, kokenut niitä pahojakin hetkiä. Poistanut turhia postauksia vuodelta 2013, yrittänyt pitää mielen kasassa ja päättänyt, että tuleva työ tulee olemaan jotenkin peleihin liittyvää. Aloittanut uusia pelejä, tuhlannut rahat turhuuksiin. Kokenut kuuluvansa johonkin. Huutanut. Löytänyt uusia, ihania ihmisiä elämäänsä. Miettinyt liian vähän mitä sanoa, menettänyt ihmisiä. Niitä tärkeitäkin.

yeah, it was a pretty good year.





27.12.2015

Jouluaatto


 photo joulu1.png

 photo joulu3.png

 photo JOULU2.png


Joulu oli ja meni.  Lahjoja ei tänä vuonna paketeista montaa paljastunut, alimmassa kuvassa näkyvät näppäimistö ja hiiri olivatkin ainoat - sekä 50€ paysafe ja lahjakortti Suomalaiseen. Ja viiskymppiä käteisellä, mikä noh, on omasta mielestäni ajattelematon, mutta samalla hyödyllinen, ainakin alennusmyyntejä ajatellen.

Joulu meni kuitenkin hyvin ja samoin joulun jälkeinen päivä. Ainoa, mikä jäi harmittamaan oli se, että Steamin serverit olivat sattuneista syistä alhaalla - olisin vain pelejä tahtonut. Ilmeisesti Valve ei tykännyt että heihin törstätään rahaa enemmän kuin normaalisti, vaikka voittoahan Valve tekee ympäri vuotta,

Onnistuin jotenkin paskomaan unirytmini ja palauttamaan sen - ehkä - takaisin. Huomenna olisi tarkoitus herätä ennen kymmentä - laitonta, tiedän - jotta pääsen äidin kyydillä kaupungille alennusmyynteihin katsomaan ja himoitsemaan lisää vaatteita. Nyt kun sitä rahaa on. Vielä hetken ainakin.


24.12.2015

Assassiinikaksoset Lontoossa | Peliarvostelu

SAATTAA SISÄLTÄÄ SPOILEREITA! Sinua on varoitettu :)
//pahoittelut kolmesta eri versiosta - mulla oli hiukan teknisiä ongelmia sen kanssa, miten teksti menee..

Nimi: Assassin’s Creed: Syndicate
Kehittäjä: Ubisoft Quebec
Julkaisija: Ubisoft
Alustat:  Xbox One, PS4, Windows
Testattu: PS4

Tämän vuoden uutuuksiin kuuluva Assassin's Creed Syndicate ei jätä ketään kylmäksi; vaikka viime vuoden Unity olikin suhteellisen suuri floppi tavalla tai toisella, ei Syndicatesta voi samaa sanoa. Muistan elävästi korvissani pari viikkoa (tai jopa päivää) parin kaverini sanovan, kuinka Syndicate tulisi olemaan jollain asteella bugeja täynnä ja Ubisoft vain rahastaa myymällä keskeneräisiä pelejä.

Opetteleminen on nössöille.
Siinä missä melkein jokainen - lukuunottamatta ensimmäistä, sekä Liberationia - Assassin's Creed alkaa siitä, miten rakas päähenkilömme johdatetaan Creedin saloihin, tekee Syndicate tässä poikkeuksen. Assassiinikaksoset Jacob ja Evie Frye ovat täysverisiä assassineja jo valmiiksi, vaikka heissäkin on vielä erikseen kehitettävää.

Molemmissa hahmoissa on myös eroja; Jacob on se hahmo, jota on kehitetty hieman pintaa syvemmälle ja Evie taas se, jonka pintaa vain raapaistaan. Evie on kuitenkin hillitympi kuin Jacob, eiköhän sen verran voi kuitenkin itse pelistäkin paljastaa.
Vaikka kaksosten välillä onkin eroja he luovat silti saumattoman tiimin joka taistelee Lontoon vallanneita Templareita vastaan.

Eivätkä nämä tehtävät todellakaan ole yhtä ärsyttävän raivostuttavia kuin Borgiatowerit. Näissä ne ovat suhteellisen helppoja - toki riippuu millä tasolla on. Evien ja Jacobin välillä on helppo hyppiä, halusi sitten kumpaa tahansa pelata vapaassa maailmassa - määrättyjä tehtäviä ei nyt tietenkään voi pelata millä tahtoo.

Lontoon vapauttamista ja jengisotia
Syndicate kuitenkin keskittyy enemmän Lontoon vapauttamiseen kuin Shroud of Edeniin. Niimpä tehtävissä pelataan enemmän Jacobilla kuin Eviellä. Jacobilla oli muutenkin päämääräisempi tavoite Lontoon vapauttamisessa - hän oli se joka alunperin halusi Rooks-jengin perustaa, Evie ei aluksi oikein ideasta pitänyt, loppua kohden se ilmeisesti olikin ihan hyvä idea.

Kuten jo mainittu, oli myös Syndicatessa erinäisiä alueita, joita vapauttamalla pääsi liikkumaan vapaammin ilman häiriötekijöitä alueilla. Tässäkin oli hankaluutensa - joissain piti hiippailla ja joissain saattoi vain rymistää sisään. Ja tietenkin toisella nämä olivat helpompia kuin toisella - itse koin Eviellä hiipimisen helpommaksi kun taas Jacobin kanssa saattoi vain rymistellä sisään.

Missä nähdäänkin jo hahmojen erot; Evien taidot keskittyvät hiipimiseen kun Jacobin taidot keskittyvät voimaan.
Kuten Unityssakin, saattaa Syndicatessakin levelien avulla saatuja taitopisteitä käyttää miten tahtoi. Molemmat hahmot saivat omat taitopisteensä ja näin ollen pääsivät leveleitä ylemmäs samaan tahtiin. Ainoa vain että osa taidoista oli vain Evielle ja osa Jacobille, mikä on myös ihan ymmärrettävää ja samalla korosti hahmojen hienoisia erikoisuuksia.

Eniten Jacobin ja Evien sisarussuhteessa itseäni viehätti se, miten hahmoihin voi samaistua - mikäli siis omistaa pikkuveljiä, kuten minä. Se, miten molemmat naljailivat toisilleen oli jotenkin todellä hyvin kuvattu, vaikka Evietä ei sen enempää ollutkaan luonnekehitetty, kuten Jacobia. Jacob nyt muutenkin oli Syndicatessa pääosassa.

Eri kehittäjä, onnistumisprosentti 100?
Vaikka Unityn on kehittänyt Ubisoft Montreal, Syndicaten on kehittänyt Ubisoft Quebec, joka oli saanut keskittyä 100% vain ja ainoastaan yksinpelin kehittämiseen. Jonka takia myöskään itse en ainakaan PS4 versiolla mitään massiivisia bugeja nähnyt - eri asia PCllä, silläkin tulen aikanaan vielä pelaamaan pelin läpi.

Tokihan tälläisenä aikakautena tulee vain hyväksyä se fakta että bugeja löytyy lähes jokaisesta pelistä. Toisissa enemmän ja toisissa vähemmän. Se, miten niihin sitten suhtautuu on ihan ihmisestä kiinni.

Onnistumisprosentti ei siltikään omasta mielestäni yltänyt sataan, vaikka eri kehittäjä olikin. Itse pelinä Syndicate oli helpompi kuin Unity, mikä on silkka huojennus. Tarina meni paikoittain hieman ehkä ontuvasti eteenpäin - aluksi se meni nopeasti ja loppua kohden ehkä hieman hitaammanpuoleisesti.

Koko tarinan lopetus oli kyllä hieno, se täytyy myöntää. Pelin loputtua ilmestyi vielä hieman lisää tehtävää, mikä noh, saattoi aavistuksen verran puuduttaa - jotkut tehtävät toistivat hieman itseään.

Kuitenkin olin Syndicateen enemmän kuin tyytyväinen - arvosasanaksi siis antaisin 9.5/10, joka on korkeampi kuin aiemmin parhaimmaksi AC-sarjan rankkaamani peli. Tällä hetkellä ykkössija kuuluuu kiistatta Syndicatelle, joka miellyttää niin graafiselta ulkoasultaan kuin gameplayltäänkin.

Peliä suosittelen kuitenkin kaikille, joita vähänkään kiinnostaa teollinen Lontoo, Assassin's Creed sarjana ja kiinnostui hahmoista.

14.12.2015

"ostokset" viimeaikoina

 photo starwars5_1.jpg

 photo starwars4jr.jpg

 photo starwars2_1.jpg

 photo starwars1.png


Oikeastihan nää on synttärilahjoja, jotka tulivat postin lakkoilun vuoksi vasta tällä viikolla. Synttärithän mulla oli jo 19.11 ja täytin huimat 17 vuotta! Toisaalta, ei se olo hirveän vanhalta vieläkään tunnu. Alle vuosi aikuisuuteen - tai vähintäänkin kahdeksantoista vuoden ikään.

EMPiltä kuitenkin "vaatteita" tilasin - eli pipon, muistikirjan ja kaulupaidan - yhteensä hintaa (ilman postikuluja) näille tuli noin 61 € - postikulujen kanssa 70+€, ja kun vielä alennuskoodin käytti niin hintaa koko paketille tuli vain 64€, ei paha summa ollenkaan.

Vähän toi pipo kuitenkin kutittaa päätä - muuten oon siihen ollut tyytyväinen. Lisäksi ekassa kuvassa näkyvä paita - ihanan pehmeä ja otin tän vielä yhen koon isommassa, ni tää on kaike lisäks viel just sopivan iso. Sanoinko jo et tää on pehmee?

Sit näide lisäks mä ostin vielä EMPiltä vitosella muistikirjan - Star Wars aiheisen muistikirjan. Se oli ohuempi kuin odotin, mutta todellakin tulee käyttöön - todenäköisesti jotain blogijuttuja varten.

Ja kukkana kakun päällä vielä toi John Greenin kirja - Fault in our Stars. Englanniksi, koska noh, englantia täytyy parantaa ja milläpä muulla keinolla se onnistuisi kuin lukemalla englanninkielisiä kirjoja? -- ja pelaamalla pelejä.

Miumaumou, ensi kerralla kuvia?


11.12.2015

Onnea on..

 photo starwars3.jpg


..kivat quotet jota on löydetty netistä.
..teen juominen myöhään illalla - uudesta kupista tietenkin.
..star warsit foxilta.

pst. mielipiteitä ulkoasusta?

3.12.2015

pikkuinen kuvaheitto takas syksyyn

 photo fc61322d-bbd1-498b-b477-f55a3976904d.jpg

 photo e5889d5a-2dea-40af-b80c-78c6bce1b6b2.jpg


look at all those colors, it was pretty back then.