19.3.2016

@Tampere | 19.3.2016

Mun piti ensin tehä tästä tosi kuvapainoitteinen postaus ja jonkunsortin myday-kuvina mutta mä olen tunnetusti laiskanpuoleinen persoona, enkä pysty pitämään itselleni kohdistettuja lupauksia, joten joudutte valitettavasti tyytymään vain ja ainoastaan pariin snäppiin ennen reissua. Jos niitä edes kunnollisiksi snäpeiksi voi laskea.
 photo TKU-TRE.png


Kaikki alkoi iloisesti kello kuusi kun äiti ilmoittaa minulle, että koira pitää lenkittää seitsemän aikoihin. Tämä selvä, olen unessa vieläkin ja menen takaisin nukkumaan -,  nousten vasta 7.15, jolloin koira jo suorastaan kirkuu innosta kun tietää pääsevänsä ulos. Noh, minäpä sitten kilttinä tytynä vien sen koiran pihalle. Lenkitettyäni koiran jään makoilemaan paikoilleni joksikin en mä tiiä puoleks tunniks? Liian pitkäksi aikaa kuitenkin, joten tämä johtaa siihen, että kun lähtöhetki koittaa unohdan kuulokkeeni himaan.

Bussi, jolla siis kuljin, oli Onnibussi ja stressasin ihan hirveesti sitä matkaa koska yksinkertasesti vihaan kulkea bussilla. Noh, matka meni mukavasti kuitenkin ja olin jossain kahdentoista jälkeen Tampereen Kalevassa, josta oli Tampere-talolle joku puolen tunnin matka. Lähdenpä siinä sitten kävelemään iloisesti kevätkengissäni ja huomaan miten taivaalta alkaa hiljalleen leijumaan valkoista mössöä, jota myös lumeksi kutsutaan.

 photo TKU-TREJR.png


Pääsin sitten vihdoinkin sinne Tampere-talolle, joka oli pelottava. Seisoin ensimmäisen 20/30 minuuttia takissani, nojaten pöytään ja miettien, että mitä vittua mä teen täällä. Sen jälkeen kiersin tunnin takki päällä ympäriinsä, kunnes tajusin ottaa takin pois päältäni ja tunkea sen reppuun, koska opiskelijalla ei ole varaa 3e narikkaan.Vaikka mulla on varaa 2.5e kahviin ja 1.95 nuudeli-broiler-salaattiateriaan ja 1.85e suklaaseen. Mutta se 3e narikka on ihan ylitse pääsemätön.

Kuitenkin kun siellä Tampere-talossa oli hetkisen hengaillut niin etsin käsiini pari kaveria, joiden kanssa juttelin vähän ja otin parit kuvatkin. Yhdestä porukasta mulla ei ole kyllä mitään hajua, että mitä ne oikeen cossas mut ne näytti hyviltä ni miksikäs ei sitä ottaisi kuvaa?
Also, en niitä kuvia tule tänne julkaisemaan, ihan niikun noin yksityisyydensuojan takia.

Siinä 17.18 lähdin kävelemään bussipysäkille ajatuksena hakea hieman salaattia mukaani - sellasta noutosalaatiia tiiättehän? Noh, eipä siellä Tampereen Kalevan prismassa sellaista näyttänyt olevan - tai sitten mä oon vaan sokea - joten tyydyin tuohon salaattiateriaan joka ei muuten kovinkaan hyvää ollut. Kahvi toisaalta oli maittavaa.

Bussiin päästessäni kuski ilmoitti että aikataulusta tullaan ehkä mahdollisesti kaiketi olemaan hieman myöhässä sillä piti ottaa kyytiin toisen bussin menokit. Noh, aikataulusta myöhästyttiin huikeat 7min mun puhelimen kellon mukaan, mutta onneksi siitäkin selvittiin vain säikähdyksellä ja isi olikin jo odottamassa minua.

Kotiin mennessä olikin iha hypehype reissu, mutta loppupeleissä tarinan opetus taitaa olla varsin simppeli; Älä unohda kuulokkeitasi kotiin, joudut puhumaan ihmisille.

3.3.2016

chilling

 photo chill1.png

 photo chill2.png

Niin paljon kerrottavaa, mutta ei sanoja sille kaikelle. Oon viimesimmät päivät ollut kipeenä kotona ja nappasin parit kuvat tossa aamulla kun oli aikaa ja olin ennen kahtatoista hereillä. Mun päiviin ei muuten kuulu mitään erikoista, mutta samalla kuitenkin kuuluu.

Oon tutustunu uusiin ihmisiin hiihtoloman aikana - joka siis oli mulla viime viikolla - puhunu niiden kanssa ummet ja lammet ja heittäny kaiken lisäks paskaa läppää. Hiihtoloma itsessään meni hyvin, olisi voinut mennä paremminkin, mutta nyt se meni hyvin, eikä asialle enää mitään voi. Olin hiihtolomalla riparilla isosena mikä oli mahtavaa, sain ja pystyin tutustumaan tiettyihin ihmisiin paremmin mikä oli vieläkin hienompaa.

Mutta sitten on tietenkin tää mun sairastuminen ja se että onnistuin sairastuttamaan myös kaverini siinä samalla. Olihan meitä siellä riparilla muitakin isosia kipeänä, pikkuvikoja, mutta kyllä konfirmaatio meni hyvin ja kiireellä. Tai oikeastaan lauluralli, mutta sillä ei niinkään ole merkitystä.

Kaiken kaikkiaan mulla on ollu tosi kiva hihtolomaviikko. Ja muutenkin hyvä olla. Sit vaan toivotaan et tää hyvä olo jatkuu.