Dec 19, 2017

Salamurhaajien synty | Peliarvostelu

*Suattaapi sisältää spoilereita*

Nimi: Assassin’s Creed Origins
Kehittäjä: Ubisoft Montreal
Julkaisija: Ubisoft
Alustat: Xbox One, PS4, Win
Testattu: Xbox One (läpipeluu)



Mä harvemmin odotan juuri mitään pelejä vuosittain, mutta Assassin’s Creed on poikkeus. Siltikään mä en sano olleeni pettynyt, kun viime vuonna ei uutta Assassiini peliä julkaistukkaan, pikemminkin helpottunut. Vaikka Syndicate olikin hieman pelastanut sarjan mainetta, se ei kuitenkaan pelastanut kokonaan.  Peliä oli kehittetty jo neljän vuoden ajan kuulemani mukaan, joka saattoikin auttaa Assassin’s Creed-pelisarjan nostossa.

Monet ovat vuosien saatossa kritisoineet sitä, miten bugisia pelit ovat ja miten ne ovat itseään toistavia. Se on totta, että pelisarja toistaa itseään, onhan kuitenkin kyseessä järjestyksessä* laskettuna sarjan yhdestoista peli. 

Sankarin paluu

Pelin alku on kuitenkin pitkälti mekaanikoiden oppimista. Heti ensimmäisenä päästään tappelemaan vihollisen kanssa, opettelemaan niitä hassunhauskoja nappuloita, mistä lyödään, mistä saa kilven jne jne jne. Itseäni kuitenkin suorastaan ärsytti, kuinka default-lyönti näppäimeksi oli ohjaimella laitettu RB-näppäin. Mä en oo pelannut niin paljoa esimerkiksi Skyrimiä, jotta osaisin lyödä kyseisellä näppäimellä. Onneksi ne kuitenkin pystyi vaihtamaan defaultista variatoniksi. 

Bayekin tarina alkaa siis Siwasta, hänen kotikaupungistaan. Pelin aikana häntä referoidaan todella usein Bayek of Siwa. Protector of Egypt, viimeinen Medjay. Bayek kuitenkaan ei ole assassiini, ei ainakaan pelin aikana.

Kuitenkin, ennen kuin eksytään vielä enemmän sivuraiteille, niin juoni. Juoni oli suhteellisen ennalta arvattava, muttei kuitenkaan liian. Juoni yhdellä lausella olisi; pojan kuoleman kosto, jotta saataisiin rauha omalle mielelle. Ja kuten arvata saattaa, ei se ihan niin helppoa ole.

Hahmonkehitystä metsästämässä

Bayekin hahmonkehitys oli ehkä hieman ontuvaa. Hänen persoonallisuutensa tuli sen verran esiin, että hän oli lapsiystävällinen, mutta myös armoton niitä kohtaan, joita hän piti vihollisinaan. Esimerkiksi Taharqaa kohtaan hän oli aluksi todella ystävällinen ja sitten täysin armoton. Bayek ei kuitenkaan ollut täysin empatiakyvytön ja kuten sanottu jo, hän oli valmis auttamaan lapsia. Esimerkkinä yksi sivutehtävä, jossa Bayek hyppää erinäisistä paikoista Leap of faithin. Tosin, käytin suurimman osan ajastani siihen mietintään, että miksei Ayasta, Bayekin vaimosta olisi voinut tulla pelin päähenkilöä Bayekin sijaan. 

Yleisesti ottaen Bayek ei kuitenkaan tunnu eroavan muiden assassinipelien päähenkilöistä. Luonteellisia eroja on kyllä, mutta päämäärä ja motiivit ovat samat - templarien tappaminen ja kosto perheenjäsenen kuolemasta/puolesta.

Tai jotain muuta vastaavaa. Yleisesti ottaen pelin hahmot tuntuivat jäljittelevän hyvin tarkkaan, ainakin ulkonäöllisesti, millaisia esimerkiksi Cleopatra oli. 

Samperin pikkutilpehööri

Itse päätarinan lisäksi peli sisältää aivan uskomattoman paljon pikkutekemistä. Erilaisia linnoituksia sekä aarrekätköjä, joissa etsitään 1-4 aarretta tai tapetaan kapteeneja. Aarteenmetsästyksen ja linnoituksien lisäksi mapilla on erilaisia eläinten pesiä, joissa tapetaan yksi alfa eläin. Sivutehtävistä nyt puhumattakaan.

Ja ne grafiikat. Voi että kun Origins on kaunis peli. Esimerkiksi Herakleion Nome alue, aivan järjettömän nätti. Kaupungitkin on tehty taidokkaasti! Mutta  jos jostain pitää valittaa, niin levutus systeemistä. 
Jumalauta se oli perseestä ja jos olit vähänkään  levuista jäljessä, viholliset onehittasivat mut. Lisäksi täytyy mainita, että Hidden blade ei todellakaan assasinoinut kaikkia heti alusta, vaan sitä piti tosiaan parantaa, ja siinäkin jos oli liian alhainen parannus level vs vihollisen level ei tullutkaan assasinate viestiä, vaan stealth attack - joka vei suurimman osan vihollisen healthbarista pois, muttei tappanut. Hieman rasittavaa, kun yritit sniikata ympäriinsä.

Itse henkilökohtaisesti pidin pelin grafiikoista. Itse tarinan pelattuaan läpi voi vielä palata pelin pariin kaikkien jäljelle jääneiden sivutehtävien pariin tai vaikkapa aarrekätköjen tai jos hiippailu kiinnostaa, niin niiden linnoitusten pariin.

To be honest, Assassin’s Creed Origins on parhain pelielämykseni hetkeen. Lähinnä uskomattomat grafiikat saavat mut palaamaan peliin jatkuvasti uudestaan ja Senulla lentäminen, ai että se on kivaa. Varsinkin kun Bayekin olinpaikalla ei ole mitään merkitystä sillä, mihin Senun kanssa haluaa lentää.

Peliä tosin suosittelen kaikille. Jos Egypti kiinnostaa niin suosittelen. Grafiikkojenkin puolesta suosittelen, aivan järjettömän nätti peli pitkään aikaan. Arvosanaksi antaisin 7.5/10, ihan vain Bayekin tavanomaisuuden ja tarinan tylsyyden vuoksi.



*Mobiilipelejä ei laskettu eikä myöskään Chronicles-sarjan pelejä.