Showing posts with label 2k16. Show all posts
Showing posts with label 2k16. Show all posts

Apr 1, 2016

Mihinkään ei ole kiire valmiissa maailmassa

Sanoi muuan ystäväni - viisaaksi en menisi ehkä haukkumaan, mutta kaiketi hän suhteellisen viisas kuitenkin on.
Mulla on mennyt ihan valtavan hienosti viime aikoina. Olen turhautunut ja kiinnostunut asioista, saanu piirtopöytäni toimimaan jollain ihmeen konstilla, tilannut h&m'mmältä aivan ihanat korkkarit - jotka toivottavasti ovat vielä oikeaa kokoakin, pelannut  ja jutellut jopa liian myöhään kaverin kanssa. Seuraava päivä tästä keskuselusta ei mennyt niinkään hyvin.

Olen suhteellisen varma, että mulla menee asiat paremmin kuin hyvin; mä en vain itse sitä tiedosta. Se vain, että itseään on hankala asettaa ulkopuoliseen asemaan jos on oma elämä kyseessä. Tapauskohtaisestihan tämäkin menee.

Ongelmahan on se, että mulla ei ole mitään, mistä teille kirjoittaa. Eikä varsinkaan motivaatiota kuvata. Jo pelkästään se kertoo siitä, että mun aika menee peleihin (jotka eivät suinkaan ole yhtään huono vaihtoehto), ja olevinaan hassun hauskaan jutusteluun. Se vain, että minua ei nyt tuppaa ollenkaan pelata mitään yksin pelejä, esimerkkinä vaikka Alice tai Watch_Dogs; paljon mielummin puhun ihmisille ja pelaan heidän kanssaan kuin hakkaan yksinäni sitä peliä.

Tokihan voisin halutessani yhdistää asioita muttakun ei minulla ole mitään motivaatiota. Mulla on teknisesti miljoona ja yksi asiaa rästissä, vaikka oikeasti mulla ei ole mitään. Juttuja pitäisi jaksaa tehdä, mutta sitten ei kuitenkaan jaksa.

Ikävintä koko hommassa on se, että musta tuntuu, että oon alkanu menettämään mun touchin kirjottamiseen. Mä huomaan miten mua ei enää motivoi kirjoittaa tiettyjä asioita - toisaalta se taas olisi turhaa, mutta toisaalta taas mä en ole päässyt asioista ylikään vielä. Mun teksti on alkanut olemaan omaan silmään turhan itseään toistavaa ja jokainen lause alkaa sanalla "se". Mua on alkanut huolestuttamaan se, miten ihmiset mut näkee ja mitä ne musta ajattelee.

Ehkä mä yritän vaan purkaa jotain turhaa tänne, ehkä mä yritän vaan sanoa, että oikeesti mulla ei oo postausideoita eikä mitään muutakaan. Toisaalta taas, voisin suorittaa kuvausretken luontoon eli Vuohensaareen kunhan saan mopon käyttööni.. Siihen asti, onko teillä toiveita/postausehdotuksia ja mitä ehdottomasti haluaisitte nähdä? Ostospostauksia, juttuja liittyen koodailuun/peleihin? Mitä ikinä keksittekin, kertokaa jookos?

Mar 19, 2016

@Tampere | 19.3.2016

Mun piti ensin tehä tästä tosi kuvapainoitteinen postaus ja jonkunsortin myday-kuvina mutta mä olen tunnetusti laiskanpuoleinen persoona, enkä pysty pitämään itselleni kohdistettuja lupauksia, joten joudutte valitettavasti tyytymään vain ja ainoastaan pariin snäppiin ennen reissua. Jos niitä edes kunnollisiksi snäpeiksi voi laskea.
 photo TKU-TRE.png


Kaikki alkoi iloisesti kello kuusi kun äiti ilmoittaa minulle, että koira pitää lenkittää seitsemän aikoihin. Tämä selvä, olen unessa vieläkin ja menen takaisin nukkumaan -,  nousten vasta 7.15, jolloin koira jo suorastaan kirkuu innosta kun tietää pääsevänsä ulos. Noh, minäpä sitten kilttinä tytynä vien sen koiran pihalle. Lenkitettyäni koiran jään makoilemaan paikoilleni joksikin en mä tiiä puoleks tunniks? Liian pitkäksi aikaa kuitenkin, joten tämä johtaa siihen, että kun lähtöhetki koittaa unohdan kuulokkeeni himaan.

Bussi, jolla siis kuljin, oli Onnibussi ja stressasin ihan hirveesti sitä matkaa koska yksinkertasesti vihaan kulkea bussilla. Noh, matka meni mukavasti kuitenkin ja olin jossain kahdentoista jälkeen Tampereen Kalevassa, josta oli Tampere-talolle joku puolen tunnin matka. Lähdenpä siinä sitten kävelemään iloisesti kevätkengissäni ja huomaan miten taivaalta alkaa hiljalleen leijumaan valkoista mössöä, jota myös lumeksi kutsutaan.

 photo TKU-TREJR.png


Pääsin sitten vihdoinkin sinne Tampere-talolle, joka oli pelottava. Seisoin ensimmäisen 20/30 minuuttia takissani, nojaten pöytään ja miettien, että mitä vittua mä teen täällä. Sen jälkeen kiersin tunnin takki päällä ympäriinsä, kunnes tajusin ottaa takin pois päältäni ja tunkea sen reppuun, koska opiskelijalla ei ole varaa 3e narikkaan.Vaikka mulla on varaa 2.5e kahviin ja 1.95 nuudeli-broiler-salaattiateriaan ja 1.85e suklaaseen. Mutta se 3e narikka on ihan ylitse pääsemätön.

Kuitenkin kun siellä Tampere-talossa oli hetkisen hengaillut niin etsin käsiini pari kaveria, joiden kanssa juttelin vähän ja otin parit kuvatkin. Yhdestä porukasta mulla ei ole kyllä mitään hajua, että mitä ne oikeen cossas mut ne näytti hyviltä ni miksikäs ei sitä ottaisi kuvaa?
Also, en niitä kuvia tule tänne julkaisemaan, ihan niikun noin yksityisyydensuojan takia.

Siinä 17.18 lähdin kävelemään bussipysäkille ajatuksena hakea hieman salaattia mukaani - sellasta noutosalaatiia tiiättehän? Noh, eipä siellä Tampereen Kalevan prismassa sellaista näyttänyt olevan - tai sitten mä oon vaan sokea - joten tyydyin tuohon salaattiateriaan joka ei muuten kovinkaan hyvää ollut. Kahvi toisaalta oli maittavaa.

Bussiin päästessäni kuski ilmoitti että aikataulusta tullaan ehkä mahdollisesti kaiketi olemaan hieman myöhässä sillä piti ottaa kyytiin toisen bussin menokit. Noh, aikataulusta myöhästyttiin huikeat 7min mun puhelimen kellon mukaan, mutta onneksi siitäkin selvittiin vain säikähdyksellä ja isi olikin jo odottamassa minua.

Kotiin mennessä olikin iha hypehype reissu, mutta loppupeleissä tarinan opetus taitaa olla varsin simppeli; Älä unohda kuulokkeitasi kotiin, joudut puhumaan ihmisille.

Mar 3, 2016

chilling

 photo chill1.png

 photo chill2.png

Niin paljon kerrottavaa, mutta ei sanoja sille kaikelle. Oon viimesimmät päivät ollut kipeenä kotona ja nappasin parit kuvat tossa aamulla kun oli aikaa ja olin ennen kahtatoista hereillä. Mun päiviin ei muuten kuulu mitään erikoista, mutta samalla kuitenkin kuuluu.

Oon tutustunu uusiin ihmisiin hiihtoloman aikana - joka siis oli mulla viime viikolla - puhunu niiden kanssa ummet ja lammet ja heittäny kaiken lisäks paskaa läppää. Hiihtoloma itsessään meni hyvin, olisi voinut mennä paremminkin, mutta nyt se meni hyvin, eikä asialle enää mitään voi. Olin hiihtolomalla riparilla isosena mikä oli mahtavaa, sain ja pystyin tutustumaan tiettyihin ihmisiin paremmin mikä oli vieläkin hienompaa.

Mutta sitten on tietenkin tää mun sairastuminen ja se että onnistuin sairastuttamaan myös kaverini siinä samalla. Olihan meitä siellä riparilla muitakin isosia kipeänä, pikkuvikoja, mutta kyllä konfirmaatio meni hyvin ja kiireellä. Tai oikeastaan lauluralli, mutta sillä ei niinkään ole merkitystä.

Kaiken kaikkiaan mulla on ollu tosi kiva hihtolomaviikko. Ja muutenkin hyvä olla. Sit vaan toivotaan et tää hyvä olo jatkuu.


Feb 22, 2016

Wanhat 2016



 photo Wanhat2016.png

 photo Wanhat2016Elia.png

 photo Wanhat2016Ansku.png

 photo Wanhat2016Nina.png

 photo Wanhat2016Nina2.png

 photo Wanhat2016NinaampArtturi.png

 photo Wanhat20161.png

 photo Wanhat2016Katja.png


400+ kuvaa, joista puolet, jopa yli on tärähtäneitä tai sitten ei ole tarkentanut oikeaan kohteeseen. Kyllä, mulla on jokaisesta kuvattavasta erikseen lupa laittaa tänne, mikäli kuitenkin näyt kuvissa ja haluat kuvan pois täältä, ota yhteyttä vaikka kommenttien kautta niin poistan kuvan :)

Kuitenkin, oli kiva olla kuvaamassa Wanhoja. Tällä kertaa oli muutenkin parempi  paikka kuvata - olin ihan maanrajassa kuvaamassa. Sitä en tiedä olisiko siellä saanut olla. Toiselle kuvaajalle oli annettu ohjeistukseksi ettei videokameroiden eteen saa juosta. Noudatin sitten sitä ohjeistusta.

Jos sitä ens vuonna sitten kanssa menis kuvaamaan - jos vaikka olisi kuvaustaidot kehittyneet sen verran että sinne edes kehtaa mennä uudestaan :D Vielä olisi kuvia käsiteltävänä jotta saataisiin ne kavereillekin mahdollisesti joku päivä..

Jan 22, 2016

Minä & uskoni

Ei, tän kirjoituksen ei ole tarkoitus loukata ketään. Mikäli joku kuitenkin näistä sanoista/lauseista loukkaantuu, ottakoon hän yhteyttä  minuun kommenttien/muun sosiaalisen median kautta.

Suurin osa suomalaisista on tapakristittyjä. Kirkkoon kuulutaan mutta sen uskon eteen ei tehdä mitään - kuulutaan siis vain tavasta kirkkoon. Lapset kastetaan tavasta ja useimmiten se rippikoulukin käydään tavan - tai rahan takia. Häätkin pidetään ja hautajaiset.

Kaikkia lapsia ei kuitenkaan kasteta vanhempien vakaumuksen/uskon takia. Mut kastettiin koska mut haluttiin kirkkoon. Mun pikkuveljet on kastettu samasta syystä.  Nykyisin mä kuulun kirkkoon, pikkuveljet kuuluu kirkkoon ja jompikumpi vanhemmista taitaa kuulua kirkkoon.

Itelle iso merkkipaalu uskoni suhteen oli rippikoulu, jonka kävin vuonna 2013. Sillon kävin sen kokemuksen takia, mutta jos joku multa kysyy niin yleensä vastaan, että haluan kirkkohäät - sen takia kävin riparin.

Riparin jälkeen alon hengaamaan Akvaariolla, seurakunnan nuorisotilalla. Selvennykseksi kuitenkin sanon, että Akvaario ei oo paikka missä luetaan Raamattua 247 (kerran viikossa, tiistaisin Raamiksessa), eikä laulella virsiä 247 - en oo edes ihan varma että kuinka monta virsikirjaa siellä on. Tai onko siellä yhtään.

Sillon kun mä alotin siellä käymään vuonna 2013, niin siellä soi Spotify - nykysin ei enää, mutta oikeestaan sillon voi keskittyä jutteluun ja jutella mistä sattuu ja tapella siitä kenen vuoro on keittää kahvit. Vuonna 2013 alkoi isoskoulutus johon lähdin suurella motivaatiolla.

Mun usko vuonna 2013/2014 oli tosi vahvaa. Ei sillä, olin just käyny riparin ja olin ihan innoissani kaikesta mitä Akvaariollakin tapahtui ja kaikesta muusta. Ei mitään, kaikki jatkui hyvin ja edistyin isoskoulutuksessakin.

Vuonna 2015 alussa tilanne olikin eri. Mua ei enää huvittanut käydä Akvaariolla yhtä paljon, mua ei huvittanut nähdä sitä. Se jatkui pitkin vuotta, tokihan asiaan vaikutti myös se, että Rikun kanssa aloin seurustelemaan 13.3, joten viikonloput menivät 90% Paimiossa tai Salossa, ei aikaa Akvaarion nuortenilloille ollut - Rikukaan ei liiaksi niistä innostunut tuohon aikaan.

Kesällä 2015 mulla ei ollut aikaa miettiä mitään Akvaariota/keskittyä itseeni, koska aika meni noh, valokuvaukseen? Rehellisesti mulla ei ole mitään muistikuvaa kesän alusta.

Sitten tuli odotettu leiri. Rippileiri, jos ihan tarkkoja ollaan. Ensimmäinen leiri isosena. Se pelotti, mutta samalla kiehtoi. Täällä, postausta rippileiristä.

Rippileirillä mulla oli ihanat pikkuset. Ja koska olin jo alkanut kyseenalastamaan tapaani uskoa, niin kyseenalaistin sen vielä enemmän leirillä.

Mä toistelin varmaankin koko viikon lausetta: "Mä en sano uskovani Jumalaan, mutta mä en myöskään sano olevani ateisti."

Mun on kuitenkin pakko myöntää, etten mä ole lähelläkään ateistia. Mutta samalla mä kyseenalaistan kirkon opetukset - se, miten kirkko opettaa ihmisille on mun mielestä väärin, mutta silti mä kuulun kirkkoon, koska mä koen sen tärkeeksi. Mä en tiedä tulenko tulevaisuudessa eroamaan kirkosta, jos tulen niin teen sen rahallisista, en hengellisistä syistä.

Usko on siitä hankala aihe, että sitä voi harjoittaa millä tavalla vaan. Voit käydä kirkossa, voit rukoilla, käytännössä ja periaatteessa ihan millä tavalla vain. Tavalla, joka sopii just sulle kaikista parhaiten.

Mulle se tapa on se, että käyn Akvaariolla, nimenomaan niissä Raamiksissa. Mulle se on se juttu. Siitä on kanssa tullut vähän tapa - mikäli mulla ei oo mitään esteitä, oon Raamiksessa. Ja sieltä saa kanssa ruokaa, et se taitaa olla kans ihan motiivi mennä sinne.. Noh, kuitenkin.

Mun usko on hataraa tällä hetkellä. Enkä mä voi syyttä siit ketään muuta kuin itteäni - muiden mielipiteet vaikuttaa muhun ihan liikaa. Se, että joku sanoo ettei ymmärrä miks jotkut viel seuraa jotain kirkkoa tai sanoo veljeään/kaveriaan Jumalaks loukkaa mua. Ei sen kuuluis, se on vaan läppää mut ihan rehellisesti, mulle on tullu siit tosi monesti paska mieli.

Mut toisaalta tää kaikki on vaan kasvattanu mua. Mä osaan argumentoida paremmin, enkä vaan tyrkytä omaa kantaani. Tosin, joskus sitäkin tapahtuu jos vastapuoli on raivostuttava tai selittää ihan puuta heinää asiasta - tai sitten tiedän olevani aiheesta väärässä.

Mä oon saanu seurakunnan nuorisotoiminnan kautta ihan mahtavia ystäviä - ja myös niitä, jotka on mulle tärkeitä, vaikken heille enää puhukaan. Ja jos puhun ni se tuntuu olevan jotenkin vaivalloista. Kaikkea ei tietenkään voi saada. Mutta mä oon silti kiitollinen heistä, ihan kuten normaali ihminen olisi. Toivottavasti.

Mä en osaa tän paremmin selittää mun uskoa tai yleensäkään sitä, että uskonko ollenkaan. Mä taidan kuitenkin suurimmaks osaks kuulua siihen tapakristittyihin, en mä vapaaehtosesti kirkossa kuitenkaan käy. Mun aktiivinen toiminta on enemmänkin sitä että osallistun jos pyydetään mutten muuta.

Ehkä mä en vaan pysty myöntämään et se, että mä uskon on pelastanut mut monelta asialta - niiltä pahimmiltakin.




Jan 16, 2016

Lunta Paimiossa

 photo talvi.png

 photo talvi7.png

 photo talvi1.png

 photo talvi2.png

 photo talvi3.png

 photo talvi5.png

Talvella tulee harvemmin lähdettyä kuvaamaan, siis ihan varta vasten kuvaamaan. Vaikka mulla oli kamera mukana, niin en kovin mielelläni sillä kuvaa, en halua sormieni jäätyvän. Toisaalta, jos haluan kehittyä kuvauksessa, mun on pakko kuvata kylmissäkin olosuhteissa. Eikö?

Toisaalta taas mun motivaatio on jossain ihan muualla kuin sen pitäis olla, mutta samapa se. Ehkä mä vielä innostun siitä kuvaamisesta kunnolla talvisaikaankin, ainakin, kun siellä nyt on sitä lunta. Koulu vaan hiukan  rajottaa tätä kuvausta - mene kouluun, on pimeää, pääse koulusta, on pimeää.

Amis tosin on siitä hassu, että siellä opettajia - kaikkia siis - ei tunnu edes oikeastaan kiinnostavan miten tullaan ja lähdetään. Jos lupaat hoitaa kesken jääneet asiat kotona voit aivan hyvin lähteä tunnin etuajassa - mikä sopii mulle paremmin kuin hyvin. Eipähän tartte maksaa bussikyydistä. Tokihan on niitäkin opettajia, joiden tunneilta lähdetään hitaasti porukoissa lipumaan pois kun ei tuntiin ole tehty mitään - viimeksi perjantaina kävi näin. Tehokasta opiskelua sanoisinko.


Jan 4, 2016

Tavotteita vuodelle 2016

Vuodella 2015 mulla ei ollut mitään tavoitteita, mutta tänä vuonna voisin jotain  tavotteita lisätäkin. Kaiketi nää lasketaan lupauksiksi, vaikken mitään oikein tykkää luvatakkaan, joten jos vaan puhutaan tavotteista?

Valokuvaus on asia, johon haluan erityisesti panostaa. Opetella ton kameran kunnolla - tai niin hyvin vähintään kuin motivaatiota on. Kehittyä valokuvauksessa, oppia sen taiteenlajin paremmin.

Pelata pelejä monipuolisemmin. Kuten ootte huomannut - ne, jotka mun peliarvostelujani sattuvat lukemaan, on pelivalikoimani todella vähäinen. Niinpä -, laajenna  pelivalikoimaasi kuuluu myös tähän. Kirjoita arvosteluja, kehity arvostelujen kirjoittamisessa.

Panosta opiskeluun. Vaikka sitä luulis, niin ei mun panostaminen ole koulussa mitenkään suurta. Yritän mennä aina sieltä mistä aita on matalin, joten täytyy tehdä tähän muutos.

Yritä innostua liikunnasta. Tää kohta on jo hiukan hankalampi. Mulla ei oo kilpatanssin lopettamisen jälkeen tehnyt sitten yhtään mieli liikkua, eikä kyllä amiksen ensimmäisen vuoden jälkeen muutenkaan. Tällä hetkellä tavallaan kiinnostaisi salilla käynti, ainoa vika vaan että vihaan yleisiä saleja.

Tutustu uusiin ihmisiin tai vähintäänkin pidä yhteyttä vanhoihin kavereihin. Oon tavallaan sosiaalinen ihminen, mutta en sitten kuitenkaan. Mä kuitenkin rakastan tutustua uusiin ihmisiin.

Panosta blogiin. Oikeastaan tää ja ensimmäinen kohta on toisiinsa aika johdannollisia - tavallaan, en kuitenkaan käytännössä, tää on valokuvausblogi, jossa on enemmän lifestyleä kuin valokuvausta.

Juo enemmän vettä ja vähemmän kahvia. Kokeile uusia teemakuja.

Syö monipuolisemmin & opettele syömään aamupala. Voi kamaluuden kurjuus kun päivät tuppaa alkamaan hieman huonohkolla rytmillä jos ei ruokaa saa - erityisesti sillon kun meillä on liikuntaa ja vasta liikunnan jälkeen ruokailu.

Eihän nää ihan rehellisesti kovin kummosia tavotteita ole; jos onnistun joissain olen tyytyväinen. Mitään en kuitenkaan lupaa, mutta tavoittelen. Tavoitellaanhan nykyään täydellisyyttäkin, eikä vain luvata itselle että "ensi vuonna minä sitten olen täydellinen ihminen!"

Toivottavasti näissä onnistun. Teittekö te itsellenne tavoitelistaa vuodelle 2016/mahdollisia lupauksia?