Näytetään tekstit, joissa on tunniste AC. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste AC. Näytä kaikki tekstit

27.7.2016

Orjia Port au Princessa | Peliarvostelu

Nimi: Assassin’s Creed: Freedom Cry
Kehittäjä: Ubisoft Québec
Julkaisija: Ubisoft
Alustat:  Xbox One, Xbox 360, PS3, PS4, Windows
Testattu: Windows



Kuten olettaa saattaa, ei Freedom Cry ole pitkä peli. Alunperin DLCksi tarkoitettu peli julkaistiin kuitenkin suhteellisen nopeasti omaksi stand alone-pelikseen. Freedom Cryn tarina keskittyy Haitille, Port au Princeen. Ja päähenkilönä Adewale, rakastettu sivuhahmo, joka ei saanut tarpeeksi arvostustsa Black Flagissa.

Orjat vapauteen ja niin edelleen


Arvatkaa ihan vain huviksenne mistä ja miten Adewalen tämänkertainen seikkailu alkaa. Tai miten se alkaa pikemminkin. Aivan, hän varastaa jotain. Ja sen jälkeen yrittää paeta Templareita henkensä edestä. Aina siihen pisteeseen kunnes haaksirikkoutuu.

Adewale päätyykin siis saarelle, tai pikemminkin kaupunkiin, josta muodostuu tärkeä paikka (ja ainoakin) päähenkilömme seikkailuun liittyen.
Pelissä keskitytään lähinnä orjien vapauttamiseen joko plantaaseilta, orjalaivoilta tai ihan vain kadulla talutettavista orjista. Sekä tietenkin pahiksen tappamiseen.

Ihonväri on Adewalelle ongelma. Siinä missä lähes jokainen muu Assasin's Creedin päähenkilön ihonväri on lähennellyt vaaleaa, on Adewale musta. Vartijat eivät suinkaan lähde perään laittomuuksista. tai no, "laittomuuksista", vaan siitä, että Adewale olisi karannut orja.

Päätöntä juoksentelua

Vaikka peliä mainostettiinkin Black Flagin lisäosana, ei tässä lisärissä oikeastaan laivailua ole. Ohjaukset ovat tasan yhtä hankalat kuin ne olivat pääpelissäänkin, joten itse henkilökohtaisesti olin vain tyytyväinen, kun laivailua ei ollutkaan niin paljon kuin voisi kuvitella.

Ohjaukset olivat samat, niitähän ei vaihdettukun vasta Unityssä ja silloinkin iha pyllylleen. Tehtävissä olisin toivonut monipuolisuutta eikä sitä ainaista hiivi tänne-varasta toi- hiivi pois. Tokihan saattoi mennä rynnäkölläkin sisään, mutta se yleensä tuotti vain Desyncciä peliin. Ja tehtävän aloittamista alusta.

Itselläni pelityyli onneksi kuitenkin sopii siihen, että hiivi tänne - hiivi pois. Kaikilla ei todellakaan sovi, joskus rynnäkkökin on ihan jees. Adewalelle kuitenkin annetaan paljon erilaisia aseita, esimerkiksi firecrackerit, joilla voi houkutella vartijoita pois paikasta a paikkaan b. Näitä ei itse tullut käytettyä kuin yhdessä tehtävässä, muuten koin niiden käytön liian hankalaksi.
Aseita Adewalella on monia, on machetea, on pyssyä. Pistoolejakin. Itselläni näidenkin käyttö jäi todella vähälle, koska hidden bladet vie voittoon.

Ja kaikki loppuu kuin seinään..?

Ite tykkäsin tästä pelistä paljon enemmän kuin vertaa Black Flagiin. Adewalen hahmokehitys kuitenkin ei ollut niin massiivinen kuin olisi voinut odottaa, mutta ehkä se ei ihan aikusten oikeesti haittaa. Toisaalta, ehkä se olisi ollut mukava saada hiukan enemmän hahmokehitystä kyseiselle hahmolle. Mutta kaikkea ei voi saada, jos ihan totta puhutaan.

Yleisesti ottaen antaisin lyhyelle pelille arvosanaksi 8/10. koska hahmonkehitys oli uupuvaa Adewalen omassa pelissä, mutta tarinallisesti peli oli jotakuinkin onnistunut. Aina löytyy kuitenkin parannettavaa, ja todennäköisesti olisin nauttinut pelistä enemmän, mikäli kyseessä olisi ollut oikeasti pitkä peli, eikä alunperin DLCksi tarkoitettu lisäri.

Suosittelen peliä kaikille, jotka pitivät tai harkitsevat pelaavansa AC: Black Flagin läpi. Ja ennenkaikkea sarjan faneille.






13.7.2015

Merirosvoilua Karibianmerellä | Peliarvostelu

Nimi: Assassin’s Creed IV: Black Flag
Kehittäjä: Ubisoft Montreal
Julkaisija: Ubisoft
Alustat: Xbox 360 (Xbox One), PS3 (PS4), Win, Wii U
Testattu: Win & Xbox 360 (läpipeluu)


Vuonna 2013 julkaistu, luettelossa neljäs Assassin’s Creed saa päähenkilökseen Edward Kenwayn, enemmän tai vähemmän pahamaineisen merirosvon. Edwardin tarina alkaa siitä, miten hän haaksirikkoutuu saarelle assassinin kanssa ja päättyy Englantiin.

Aikaisempi osa pelisarjasta keskittyi nimenomaan Amerikan vallankumoukseen ja sitä seurattiinkin Edwardin pojan pojan näkökulmasta.  Ei nyt kuitenkaan sekoiteta ehkä jopa pelisarjan huonoimmaksi rankattua peliä tähän peliin, joka hipoo rimaa jo todella korkealla.
 © emilia

Kulta on se juttu josta merirosvot tykkää.

Tarina alkaa eräältä Karibianmeren saarelta, johon Edward haaksrikkoutuu yhdessä Duncan Walpolen kanssa. Duncan on assasiini, joka tarjoaa Edwardille rahaa siitä hyvästä, että tuo vie hänet Havannaan – koska siitähän ne merirosvot tykkää.
Asiat ei kuitenkaan mene ihan niin suunnitellusti vaan Duncan lähtee pakoon Edwardia – jota rakas päähenkilömme sitten lähtee tietenkin jahtaamaan. Jahtaamisen kohdalla opetellaan samalla kontrolleja, mitkä ovat oikeasti elintärkeitä.
Hieman myöhemmin päästään siihen pisteeseen, että herra assasiini saadaan kiinni ja Edward vie hänen vaatteensa ja lähtee Duncanina tekeytyneenä Havannaan.
Kuitenkin, ennen kuin saarelta pääsee pois, täytyy auttaa erästä sokerikauppiasta, Stede Bonnettia, jos ihan tarkkoja halutaan olla. Steven avulla Edward pääsee Havannaan.

Assasiini vai merirosvo?

Edwardilla tuntui olevan enemmän tai vähemmän identiteettikriisiä – ollakko assassini vai merirosvo. Vai kenties molempia. Ihan rehellisestihän se ei oikein toiminut – Edward ei ihan rehellisesti ollut hyvä merirosvo saatikka assasiini.
Assassin’s Creed peleissä näin yleisestikin on ollut huono ohjattavuus – varsinkin kiipeilyssä, tosin tätä on ihan oikeasti parannettu Unityssä – mutta se onkin ollut kaikkien menneidenkin pelien ongelmana. Siitäkään huolimatta tarinallisesti ei nelonen voittanut kakkosta saatikka Brotherhoodia.
Merirosvoista saisi todellakin ammennettua enemmän tai vähemmän tarinaa, varsinkin jos mukaan sekoittaa salamurhaajat. Aihe sinällään on mielenkiintoinen, vaikkakin loppupeleissä tarinallisesti Assassin’s Creed IV on loppuunkulutettu; toisaalta taas ei.
Siinä missä kaikki muut assasiinit on koulutettu alun alkaenkin – jotkut varhemmin jotkut myöhemmin – assasiinien lahkon jäseneksi, Edward ei koskaan heihin kuulunut vaikka saikin hidden bladen ja omisti haukan näön.
 © emilia

Abstergopaloja, kirstuja ja merta.

Jos tykkää hankalista ohjauksista tää on juuri oikea peli sulle. Ja jos tykkäät keräillä juttuja, tää on oikea peli sulle. Jos tykkäät veneistä tää on oikea peli sulle.
Mutta, jos sä et tykkää vaikeista ohjauksista, veneistä tai keräillä juttuja, tää ei oo oikee peli sulle. Siinä missä ne on jonkin verran vähentänyt kolmosessa, niin sitä on lisätty nelosessa. Abstergopaljoja on randomeilla saarilla, joita on hankala löytää, kirstujakin löytyy randomeilta saarilta, lisäksi voidaan pelastaa randomeja merimiehiä ja ryöstää rahteja ja varastoja ja ties mitä.
SE, miten asiat hoitaa ei suinkaan ole tärkeää, kunhan ne tulevat hoidetuksi. Lisäksi omaa laivaa tulee päivittää koko ajan kestävämmäksi, jotta tarinassa ihan oikeasti pärjäisi suuremmille laivoille. Pienimmille laivoille pärjäsi ensimmäisilläkin kerroilla, niistä ei ollut mitään ongelmaa.
Enemmän ongelmaksi muodostui se, että Edwardin laivan tasoa ei koskaan kerrottu. Muiden laivojen kyllä, mutta ei Edwardin – taso piti itse arvioida. Huono veto Ubisoft. Kuitenkin, laivojen ohjaus oli hankala, ainakin näppäimistöllä. Ohjaimella astetta helpompi, mutta silti suhteellisen hankala. Paitsi tietenkin jos osasi, asia erikseen.
Kuten Brotherhoodissakin, tämäkin oli pienten näpertelyjen paratiisi, jossa sai kerätä jos jonkinmoista joka puolelta. Itselleni tämä ei henkilökohtaiseti ole mikään fanituksen kohde, joten se jää minulta aina enemmän tai vähemmän taka-alalle.
 © emilia
Arvosanaksi tälle kuitenkin antaisin 8/10, koska tarina ei oikein iskenyt, eikä Edward hahmona – toki huonompiakin tarinoita on nähty, hahmoista nyt puhumattakaan. Ohjaus oli Edwardina oli helppoa, mutta laivalla olisi sitä voinut tehdä helpommaksi. Se, miten itse peliä on muiden puolesta kehuttu, ei tämä peli oikein itselleni soveltunut, vaikka tämä olikin ensimmäinen Assassin’s Creed minkä omistin. Siitäkin huolimatta, peliä suosittelen kaikille, jotka pitävät vähäänkään merirosvoista tai laivailusta.

© emilia




16.6.2015

Révolution dans les rues


 photo REVOLUTION11jr_zpsxuhuwqp6.jpg

 photo REVOLUTION10jrjr_zpsji4knyas.jpg

 photo REVOLUTION9JR_zpsyxgnuvgy.jpg

 photo REVOLUTION8jr_zpsrmwwuzhr.jpg

 photo REVOLUTION7jr_zpshirvego3.jpg

 photo REVOLUTION6_zpsbvsndjn8.jpg

 photo REVOLUTION4jr_zps63ihjzka.jpg

 photo REVOLUTION3_zpsygygiohz.jpg

 photo REVOLUTION2_zpswdrkbuw5.jpg

 photo REVOLUTION1_zpsuugwuyrm.jpg

Mä niikun kirosin sillon ku steamin alet alko, ettei mulla ollu rahaa ja lupasin nirhata jotain jos Unity tulee alennukseen. Unity tuli alennukseen ja mä nirhasin mun peiton. Huono päätös nyt mulla on kylmä. Tho, sain Unityn kyllä ostettua, ei siinä mitään. Nyt se vaan odottaa tuolla steamissa korkkaamistaan.

Olin kuitenkin perjantaista maanantaihin Paimiossa ja käytiin Rikun kanssa kävelemässä. Sateen jälkeen on aina mukava kuvailla, ihan oikeesti ja tajusinki et kukat on oikeesti kauneimmillaa sateen jälkeen. Kaikki kuvat ei kyl oo samalta päivältä sateen jälkeen, mut se ei taida oikeesti olla tärkeetä.

Kävin kuitenkin sen 150 kuvaa läpi, joista joku 10 oli testailuja mut niiku. Ehyh en mä tiiä, tartten suklaata ja paketin nenäliinoja Tokyo Ghoul maratoonii varten. Ja sit jonkun toimivan sivuston. Kurokojaki vois kattoa ja Traconiin vois lähteä. En tiiä, saan palkanki vasta 26.6 en oikeen nauti. Yhhels.

Nyt kuitenkin voisin korkata Unityn, nähdään siis joskus..

21.1.2015

Vallankumousta Roomassa? | Peliarvostelu


Nimi: Assassin’s Creed: Brotherhood
Julkaisija: Ubisoft
Julkaisualustat: Win, PS3 & Xbox 360
Testattu: Win
Pelaajia: 1, 2-8 (internetissä)

Vuoden 2010 tienoilla julkaistu Brotherhood jatkuu täsmälleen siitä, mihin niin sanotusti aikaisempi osa jäi. Kyseessähän on suora jatko-osa Ezion elämälle, joka aloitettiin jo Assassin’s Creed kakkosessa.
Siinä missä Assassin’s Creed kakkosta pidetään sukupolven yhtenä parhaimpana Assassin’s Creedinä, voisin sanoa, että ei Brotherhood paljoa taakse jää. Siinä missä Ezio totutteli olemaan mestarisalamurhaaja ja jahtaamaan Apple of Edeniä, on nyt kaikki helpompaa.

Paluu Monteriggioniin
Ezio Auditore da Firenzen tarina alkaa Vatikaanista. Hän on juuri päässyt pois salaperäisestä kammiosta tapettuaan paavin. Hänen setänsä, Mario, tulee häntä vastaan, jolle Apple of Eden annetaankin. Matka jatkuu kattojen halki kohti turvaa – ovathan he sentään luvatta alueella.
Tämön jälkeen pömähtää näytölle Ubisoftin logoa ja kehittäjää ja ties mitä. Hämmennyn hiukan, mutten anna sen enempää häiritä, toisaalta, yleensä Assassin’s Creedien introt, prologit, miksi noita nyt sitten ikinä haluaakaan kuvata, ovat olleet pidempiä.
Kuitenkin, pian ollaankin taas tutuissa maisemissa, nimittäin Monteriggionissa. Maisema on tosin muuttunut hiukan – kaupat eivät ole enää auki, mikä on toisaalta ymmärrettävää, ja ihmisiä tuntui olevan tuplasti enemmän. Tästäkin huolimatta emme pääse heti aloittamaan kunnon salamurhaajana.
Mutta kuten aina, mikään ei ole niin auvoista kuin antaisi ymmärtää. Keskellä yötä Ezio herää paukkeeseen, ja säntää ihmisten avuksi. Valitettavasti sekään ei ole kovin ruusuinen tarina, Ezio loukkaantuu vakavasti. Siltikin voimat riittävät Claudia siskon pelastamiseen ja pakenemiseen paikan päältä. Ennen piilopaikan oven sulkemista kuitenkin Ezio vaihtaa sanasen yksisilmäisen thiefin kanssa, joka ilmoittaa menevänsä auttamaan vielä muita. Ezio nyökkää ja sulkee oven thiefin mennessä ja juoksee portaat alas.
Varsinaisestihan aina tähän asti voisi lukea, että tämä olisi sitä prologia ennen pelin alkua. En varsinaisesti itse sanoisi kuitenkaan niin, mutta sekin vain sen takia, että jo tuossa pätkässä päästin tappelemaan oikein urakalla, opettelemaan kanuunoiden käyttöä ja kiipeilemään. Ja muuta mukavaa, mitä Assassin’s Creedeiltä saattaisi odottaa.

Kaikki tiet vievät Roomaan
Tällä kertaa seikkaillaan Roomassa, täysin yhdessä kaupungissa, joka on laaja. Itse Roomassa saattaa nähdä kuuluisia maamerkkejä, kuten Colosseumin. Colousseumin rintaa päästääkin kiipeämään muutamaan otteeseen, ainakin jos ei hae tähystyspaikkaa samalla kertaa kun kiipeää sinne tehtävän muodossa. Itse kuitenkin koin Rooman kaupungin turhan isona, varsinkin kun oli vielä mahdollisuus kunnostaa sitä Monteriggionin tapaan, tällä kertaa hoidettavana oli tosin koko suuri kaupunki.
Roomaa piti hallussa Rodrigo Borgia, jolla oli valtaa useammilla alueilla. Nämä vallatut alueet näkyivät punaisella, joten Ezio oli herkemmin huomattavissa niillä alueilla, jopa siinä vaiheessa vaikka vartijat eivät kiinnittäisikään häneen muuten huomiota. Borgiatowerit oli kuitenkin eliminoitavissa, jos tappoi alueella valtaa pitävän kenraalin. Tämän tapettuaan piti enää kiivetä torniin ja polttaa se. Kuulostaa helpolta eikö?
Kartoissaan kuitenkaan Rooma ei voita, omaan makuuni Rooma ainoana kaupunkina oli liian laaja. Vaikka Assassin’s Creed 2 kartat olivat laajoja, oli ne jaettu kätevästi pienempiin osiin, tarkalleenkin seikkailua käytiin useammassa eri kaupungissa, mikä teki pelistä huomattavasti mielenkiintoisemman. Toisaalta, vaihtelu virkistää, ainakin yleensä, muttei todellakaan tässä tapauksessa.

Pienten näperrysten paratiisi
Ongelmahan ei vielä ole se, että Brotherhoodissa on kaikkea pientä vaan lähinnäkin se, että sitä on liikaa. Pientä näperrystä löytyy ties mistä, aina kauppojen avaamisesta salamurhatehtäviin ja Romuluksen aarteen hakemiseen. Tekemistä on ihan liikaa, ja aivan liian vähän aikaa.
Minulla on ollut aina paha tapa pelata koko ajan tarinan mukaan, meni henki tai ei. En itse siis varsinaisesti suorittanut muita tehtäviä, vaikka mahdollisuus olisi ollut. kuitenkin pienten näperrysten paratiisi on vain karttaa täyttävä, joka on jo huolestuttavaa. Kun mietitään että minullakin on se 24” näyttö ja kun kartta avataan koko näytölle on se edelleen täynnä. Pikkukartassa tätä ongelmaa ei ole, se oli tarpeeksi lähelle suunnattu, näytti kuitenkin hienosti vartijoiden paikat.
Pientä näperrystä oli liikaa, vähempikin olisi oikeasti riittänyt. Voi myös olla että Ubisoft ei ollut miettinyt asiaa tarpeeksi pitkälle ja vaan luonut Assassin’s Creed 2 pohjalta Roomalle samanlaisen idean kuin Monteriggionissa oli. Tässä kohtaa se ei kuitenkaan ole yhtä toimiva, totta puhuakseni. Enemmänkin ärsyttävä -, ja tuplasti kalliimpi.
Huom. Koulun peliarvosteluksi tarkoitettu, kirjoitettu 21.1.2015 © emilia
 Ikuinen sota Tempeliherrojen ja Salamurhaajien välillä
Itse aiheena en kuitenkaan koe, että Assassin’s Creedien aihe olisi millään tavalla kulutettu. Vaikka kaikki pelaamani osat tuntuvat jossain määrin käyttävän samaa kaavaa kaikki, juoneltaan ne eroavat suurestikin. Vaikkei Brotherhood olekaan jatko-osa Assassin’s Creed 2, ainakaan tavanomainen sellainen, on siinä samoja piirteitä kuin Assassin’s Creed 2. Ikuinen sota jatkuu, ajoittain ehkä selkeämmin kuin toisessa hetkessä. Merkittävimpänä muutoksena kuitenkin itse pidän suhteessa Assassin’s Creed 2 sitä, että ikuinen sota on jotenkin merkittävämmässä roolissa Brotherhoodissa kuin aikaisemmassa osassa. Todennäköisesti tämä johtuu siitä, että nyt mukana oli vallattuja alueita Borgiatowerit.
Muissa peleissä (esim. Assassin’s Creed: Liberation) en ole sen pahemmin huomannut  Temppeliherrojen ja Salamurhaajien sotaa, vaikka puolen vaihtoja ja juonta sekaannuttavia on tapahtunut sitäkin enemmän.
Veljeskunnan kokoaminen oli kuitenkin helpottava tekijä. Tämä ei ollut ongelma, vaan pidemminkin mukavampi homma kuin niiden Borgiatowereiden tuhoaminen. Lisäksi veljeskuntaan liittyneistä sai apua tehtäviin, mikäli siis apua kaipasi. Nämä kuitenkin tuntuivat helpottavan tehtävää liiaksi, toisaalta se oli hyvä juttu siinä vaiheessa kun Eziolta loppuivat lääkkeet paranemista varten.

Viva la Roma!
Rooma on vapautettu ja Ezio pääsee jatkamaan elämäänsä, ilman veljeksuntaa. Leonardo da Vincille hän sanoikin, että hän teki veljeskunnan kestämään hänen kanssaan tai ilman häntä. Siinä Ezio oli oikeassa, Rooman veljeskunta tulisi kukoistamaan.
Omaksi onnekseni peli oli juurikin sitä mitä saatoin odottaa. ostin itse pelin Steamin joulualeista, enkä kadu päätöstäni. Muulla saralla kuin sillä, että olisi pitänyt ottaa ”Special edition” –paketti, kuten tein Revelations osalla.
Arvosanaksi kuitenkin antaisin 9/10, pienien näpertelyjensä vuoksi. Ne lähinnä haittasivat pelikokemusta, vaikkei ihan niinkään uskoisi. Itsellä kuitenkin on aina ollut se linja, että enemmän tarinaa kuin sivutehtäviä, joka päti Brotherhoodissakin, vaikkei se oikein ollut mikään paras vaihtoehto – kartasta kun ei meinannut saada mitään selvää. Tyylilllisesti ja grafiikoiltaan olen kuitenkin tyytyväinen, pelattavuudesta puhumattakaan. Toisaalta, eihän vuoden 2010 peliltä voi odottaa samaa kuin vuoden 2015 peliltä?

Huom. Koulun peliarvosteluksi tarkoitettu, kirjoitettu 21.1.2015 © emilia


11.12.2014

It's such nice night at Brooklyn






Mä innostuin eilen kehittelemään eräänlaisen idean teokseen. Sen oli tarkotus koostua ainakin kolmesta sivusta, okei, mokasin sen, koska alunperin ton tekstin piti olla omalla sivullaan, mutta noh, mä vähän niinkun unohdin sen :D.. Ei ole ensimmäinen kerta.
Kuitenkin, mun viikoloppu suunitelmat meni uusiks. Ei ärsytä ei. Tää viikko on ollut muutenkin sellane, että puolet menoista on peruuntunut, eh.

Sain kanssa uuden näytön, joka heiluu aika ikävästi tässä kirjottaessa. Onhan tää tuplasti isompi ku vertaa tohon mun kuppasee seittämäntoista tuuman näyttöö - tässä tuumia on peräti 23,6, kaiketi. Jotai sellasta isi puhus.¨

Eniten oon kuitenkin raiskannu Emily Kinneyn biisejä, Assassin's Creed 2 lisäksi siis.  Rakastan yksinkertaisesti Emilyn ääntä ohmy.

Jos sitte ens viikolla pääsis Sebastiani kanssa kahville.. Sitä odotellessa. Kaiketi.


8.11.2014

DigiExpo 2014














Olin tossa viikko sitten ekaa kertaa DIgiExpossa. Mä kuvittelin sen olevan jotenkin erilainen, jotenkin kiinnostavampi. Jotenki, äh emmä tiiä. Sillei hienosti.

Oikeestaan mä hiukan jopa petyin. Enitenhän miuu kiinnosti se peliosasto siellä, ja huomasin vaan että se kiinnosti suurintaosaa.  Kaikkihan tietää, ku useimmissa tollasissa tapahtumissa saa testata uutuuspelejä etc. ni ne oli täynnä -, ymmärrettävää. Ja jos mä olisin siihen menny jonottamaan niin auta armias olisin saanu jonottaa varmaankin puolikin tuntia, siis jos oikeesti totta puhutaan.

Ja useimmissa näissä peleissä, mistä mä tykkään oli  poikia -, tyttöjä olikin lähinnä pelaamsssa tanssipeliä, joka taas ei miuu kiinnosta ollenkaan. Noh, tulipahan messut koettua.

Eniten kuitenkin petyin VPD'n toimintaan. Niillä oli siellä myyntipiste, msitä sitten bongasin viitisen euroa halvemmalla ku täältä Anttila Top Tenistä ni ton Sly Cooper; Thieves in time -pelin. No, isi olis sitte voinu ostaa sen mulle, mutta kassalla ne ilmotti hetken sitä etittyään ettei niillä ol sitä peliä - ei ees varastossa. Minä sitten pettyneenä pikkutyttönä lähin pois. Myöhemmin kun mentiin kattomaan josko sieltä sitte kuitenkin löytyis halvalla joku peli illaksi, ni kappas keppone, ne edelleen kauppas sitä samaa peliä siellä hemmeti hyllyissä - niillä oli ainakin viis pakettia niitä siellä. Mä en ymmärrä, miks niillä on niitä koteiloita siellä hyllyillä, jos niillä ei sitä peliä ole. Hnnnnnnngg.

Ei siis sillä, kyllä ne yritti tarjota SLy Cooper Triologya, harmi vaan että meiltä löytyy kaikki ne kolme osaa jo. Vaan nelonen puuttuu.

Ja eipä siellä peliosastollakaan paljoa miulle ollu. Kaiken huipuksi siellä oli niitä K-18 pisteitä, joihin minä en tietenkään vielä päässy, yh, niihin oli ympätty kaikkee kivaa. Harmitti hiukan.

Oikeestaan ainoota konkreettista mitä jäi käteen oli Pelaaja-lehden tilaus. Totesin et Pelit lehden voin yhtä hyvin käyä kerran kuukaudessa lukee kirjastossa, kun tota Pelaajaa harvemmin saan käsiini. Kaiken lisäksi, siinä sai oikein mukavan Assasisn's Creed liitteen, missä kerrottiin kaikkea oikein mukavaa AC'stä.

Joo'o, mutta jottei tää menis kaameeks voivotteluks ja valitukseks, ni kyllä mie ens vuonna taidan uudestaan mennä. Jos vaikka sillo olis jotain kiinnostavaa. JA ehkä menis aikasemminkin. Vois helpottaa sitä ruuhkaa.

Ah, ja juu olihan siellä samaan aikaan kanssa Hifi-, Säbä&Lätkä-, Ski- sekä BoardExpot. Neki tuli kierrettyy sillei nopeeasti, mut ne ei oikein kuitenkaan sitte innostanu. Hieno tapahtuma kyllä, täytyy myöntää.

Nyt kuitenkin päätän postauksen näihin sanoihin ja menen mankumaan että Tynskä keittäis mulle kahvia. Hei hei, ja nähdään taas ensikerralla. Kommentointi on muuten sallittua, okei ♥?


12.10.2014

It's cold outside








Ja silti olen tyhmä ja hypin Tynskän ylisuuressa hupparissa ympäri kaupunkia ihan innoissaan.  Jotenkin häröä istua koneella pitkästä aikaa, kun en oo oikeen ehtiny istua täällä -, oikeesti. Olisitte vaan nähny, miten mä luin kirkossa, iha puhasta rakkautt, ainakin siihen asti, kun tunnet ittesi todellakin ulkopuoliseksi, kun pastori kiittää kaikkia muita kuin sua.. Se jos mikä on surullista.

 Ei kuitenkaan takerruta pikkuseikkoihin -, voitaisiin pikemminkin puhua siitä, kuinka mulla menee. Mulla menee tällä hetkellä hyvin; ainakin mä kuvittelen niin. Kuitenkin elämä kusettaa mua ja sanoo seuraavassa hetkessä, että "hah, ei", jolloin mä taas masennun ja ahistun, eikä se todellakaan ole kiva.

Mut elämänilo palailee kaiketi pikkuhiljaa. Ehkä. Jos ihmiset vaan lopettais mun ingnooramisen tai musta nauramisen. Kanssa nauraminen on ihan eri.

Äh, Liberations kutsuu mua taas ikävästi, tai oikeastaan voisin suosiolla venailla että Assasin's Creed 2 latailis ni alottaisin sitten sen pelaamisen.. Hmm, pelaamaan käy kuitenkin nyt tieni.


9.10.2014

My new love?

















Perhaps..

Anygays, tollane raivostuttava täällä-melkeen-sataa-ähähhh-eipäs-sadakaan -ilma jatkuu täällä suunnalla. Kuvailemaan ei oikeen tunnu pääsevän, okei, oikeesti mulla ei oo koskaan kameraa mukana sillon kun pitäis joten eh.
Emmä voi laiskuudestanikaan syyttää ketään. Mä oon vaan synnynnäisesti laiska, I guess. Emmä tiiä. Itkettää ja naurattaa. Hassua.

Syyslomakin kolkuttaa oven takana. Mulla on ainakin tekemistä sinne -, koska vade on paras ja "osti" mulle stemista alennuksessa olevia Assasin's Creedejä, joista sitte tarttu mukaan Liberation ja AC 2. Vaikka kolmosta vade suosittelikin, en kuitenkaan kokenu et se olis just mulle.

Tuotatuota.. Steamissa mut saa liittää kaverikseen [kalastelen kavereita :3] ja Uplayssä [hastak -nimimerkillä löydyn sieltä], jos haluaa miun AC tavoitteita käydä stalkkailemassa.

Nyt kuitenkin Liberation kutsuu taas ikävästi, heissan c: