Näytetään tekstit, joissa on tunniste mielipide. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste mielipide. Näytä kaikki tekstit

13.8.2014

Better graphics doesn't mean a better game | Peliasiaa

Gaming rule 68#


Mikä tekee pelistä hyvän? Mitkä ovat "hyvän" pelin kriteerit? 

Nii'i. Sen kun tietäisi. "Hyvät pelit on tehty hyvista, tarkoista grafiikoista, mahtavasta tarinasta, mahtavammasta musiikista sekä parhautta hipovasta pelattavuudesta!"

Mä olen ennenkin puhunut pelaamisesta. Viime kerralla aiheena vaan oli enemmänkin konsolit, "aseet", oma kokemus pelaamisesta ja mikä tärkeintä -, pleikkarin ohjaimen ylistys.

Nyt kuitenkin mun olis tarkotus puhua hieman grafiikoista, tarinasta, pelien musiikeista ja pelattavuudesta. Mun tuurilla kuitenkin eksyn sivuraiteille, nohh, ehkä te selviätte sen verran..

GRAFIIKAT, on asia, johon pelaajat yleensä kiinnittää ensimmäisenä huomionsa. Peleiltä aletaan pikkuhiljaa vaatia realistisia grafiikkoja, mutta yleensä panostettaessa grafiikkoihin [ ja uskomattoman realistisiin kasvoihin.. ] tarina kärsii. Ei aina, useimmiten. Ja tarinan kärsiessä, peliä ei huvita pelata, vaikka olisi kuinka realistiet miehen kasvot. Tai naisen.

Oikeastaan, mä otan itse mielummin huono grafiikkaisen pelin hyvällä tarinalla. Oikeasti. Jos pelissä on hyvä tarina, se voittaa mennen tullen hyvä grafiikkaisen pelin huonolla tarinalla. Koska mulla loppuu nopeasti kiinnostus peliin jos tarina ei nappaa.

Sitten on niitä pelejä, mitä voisi pelata uudestaan ja uudestaan. Esimerkiksi Sly Cooperit. Mä rakastan niiden tarinaa, kakkosen ja kolmosen, jos pilkunviilaajiks ruvetaan. Jos tarina on pelissä kiinnostava, mun on pakko pelata ne ensin suomeksi, jos tähän on siis mahdollisuus, ja sitten vasta englanniksi.
Slyissa grafiikka ei ole vielä niin hyvää, Sly 4'sessa se hippokin jo sitten miu makuun aivan liian hyvää Sly peleiksi. Asiaan tosin saattaa vaikuttaa se, että todellisuudessahan Sly 2+3 on pleikkari 2'selle, kun taas Sly 4 on suunniteltu PS 3'selle.
Ymmärtääkseni.

Ja sitten on tietenkin "ylistetty" Telltale. The Walking Dead ja Wolf Among us -peleistä tuttu peliyhtiö. Jälleen yksi pelejä valmistava yritys, joka tekee mahtavilla tarinoilla varustettuja, sarjakuvamaisia pelejä, jotka todellakin sieppaavat mukaansa. Vaikkei Telltale grafiikallaan hämmästytäkään, ovat tarinat saaneet paljon kiitosta. Monet ovat ylistäneet, ymmärtääkseni, kuinka hieno tarina peleistä löytyy etcetc.

Pelattavuus on myös yksi pelien ominaisuuksista, jotka vaikuttavat siihen, pelaako pelin loppuun vai ei. Itse olen huomannut, ettei miu tee mieli pelata pelejä, joissa on jotenkin hassu ohjattavuus/se tökkii/on muuten vaan perseestä.
Oon myös joskus kailottanut, kuinka hyviä FPS'ssät ovat vaan enpä enää -, kolmannesta persoonasta kuvatut ovat tällä hetkellä tuplasti parempia. Tosin, pelilistoilta löytyy vielä Bäfä.. Viikonlopuksi löytyikin juuri tekemistä.

Mä en sitten tiiä, jokasella on oma makunsa pelattavuudesta ja silleen, valitettavasti mä en voi vaikuttaa siihen.

Tarinasta jo puhuttiinkin w/grafiikka, ah, pelimusiikki. Mä en koe, että musiikki on hirveän suuressa osassa peleissä. Joo tokihan sillä saa luotua tunnelmaa ja niin eespäin, mutta. Kun. Se. Ei. Ole. Niin. Tärkeää. Paitsi tappelukohtauksissa.
Siinä tarvitaan oikeesti jotain eppistä battlemusiikkia koska ainakaan mä en jaksa kuunnella, jos joku huutelee joitain "taisteluhuutoja"/"reploja" seillä kesken taistelun, ehei.

Mä en muutenkaan ymmärrä, miten ihmiset kokee jotenki pelimusiikin tärkeeks. Mä harvemmin pelaan äänet päällä, just sen takia koska sielta saattaa tulla melkeen mitä ääniä tahansa, plus vihaan tiettyjen pelien ääniä ja mulla soi yleensä oma musiikki kuulokkeista, jos tarkkoja ollaan.
Hassua.

Jokasella kuitenkin on mielipiteensä tästäkin, ainakin pelaajilla, miksei muillakin.

Mä olen monessa kohdassa hehkuttanut, miten paljon parempi pleikkari on, kun verratana boxiin. Pleikkarin ohjain sopii käteen paremmin, mun mielestä siihen tulee paremmat yksinoikeuspelit.. Se on vaan kaikin puolin mulle parempi konsoli.

Mutta mä olin väärässä. 

Mun on pakko nyt myöntää tää, mutta tasan yks kohta mun superpitkästä listasta on virheellinen. Mun uusin rakkaus, Tomb Raider, tulee _yksinoikeuspelinä_ boxille. Mun suureksi suruksi Rise of the Tomb Raider tulee boxille. 

Hnnnggg. 

Oikeastaan tässä asiassa lohduttaa se, että sopimushan ei ole lopullinen. + Miun ei ole järkeä hommata Onea yhden yksinoikeuspelin takia. 

On myös hassua ajatella, että ihmiset oikeasti valitsee konsolinsa yksinoikeuspelien mukaan. Okei joo, mä ymmärrän, ne on tärkeitä ja yksinoikeuspeleillä yriteään varmistaan konsolin myytävyys ja silleen, mutta tokihan on menetys, jos ei jokin tietty peli tulekaan sille konsolille, jonka sä omistat.
Tää myös pistää miettimään, että kumman konsolin tulen ite joskus tsiljoonan vuoden päästä tulevaisuudessa hankkimaan. Ja voi kyllä, mä mietin sitä jo nyt, vaikka sillä ei ole minkäänlaista seksuaalista merkitystä mihinkään suuntaan.

Uskoakseni.

En siltikään väitä, ettäkö Boxi olisi huono konsoli. Mut mä en myöskään sano, että se olis tän yhen yksinoikeuspelin myötä parempi konsoli, kuin Pleikkari,


Yh, eikai tästä muuta voi sanoa. Ainakaan nyt. Katsotaan sitten myöhemmin. Propsit sille, joka luki kokonaan ;)


30.4.2014

Itsemurha.

Astetta "syvällisempi" postaus itsemurhasta olevinaan "kristilliseltä" kannalta tehty tutkimus.

_______________________________________

Suomessa itsemurhien teko on naisien keskuudessa yleisempää, kuin miehien. Naisien itsemurhaprosentti on Maailman terveysjärjestö WHO’n mukaan maailman toiseksi suurin Suomessa; miehillä tämä prosentti on viidenneksi suurin maailmassa.
Esimerkiksi vuonna 1998 15–19-vuotiaat miehet tekivät 39 itsemurhaa koko Suomessa.  2000 luvulle päästäessä luku oli tippunut 35 ja sitä seuraavana vuonna 27. Vuonna 2011 luku oli 15–19-vuotiaiden miesten joukossa 34.
Saman ikäiset naiset taas tekivät vuonna 1998 9 itsemurhaa, 2000 luvulle päästäessä 11 ja 2011 yhdeksän. *
© emilia ahokas, 30.4.2014
Voidaan siis todeta, että miehet onnistuvat itsemurha-yrityksessään herkemmin kuin naiset; koska miehet käyttävät usein aggressiivisempia itsemurhamenetelmiä ja näin ollen kuolevat naisia useammin.  Naisten itsemurhayrityksiä myös luetaan pelkiksi huomionhaun yrityksiksi. Suomessa yleisin kuukausi tehdä itsemurha on toukokuu.

Useimmiten syy itsemurhaan löytyy yllättävän läheltä; koulukiusaaminen, jota ei ole yritetty lopettaa, masennus, mielenterveyden häiriöt.. Esimerkiksi skitsofrenia** ja alkoholismi ovat itsemurhaa kasvattavia tekijöitä.
Kysymys kuitenkin faktatietojen jälkeen kuuluu; Miksi?
Miksi ihmiset tekevät itsemurhan? Mikä on heidän tarkoitusperänsä? Mitä he hakevat tällä?
Vai hakevatko he mitään?

Onko kyseessä vain viimeinen hätähuuto maailmalle, joka on ajanut ihmisen siihen tilaan, että viimeinen pakokeino on itsensä murhaaminen.
Kenelle syy siis oikeasti vieritetään?
Miksi sitten valitsin tällaisen.. Vaietun, salaisen aiheen, josta harva puhuu, tietää, ja ketään ei valita, tai välitä, miten asian käsittää.

Hmm, uskoisin itse aihevalintani juontavan vähintään jollakin asteella mielenkiinnosta, mutta myös samalla halusta. Haluan oppia itsemurhasta enemmän ja tällä tavalla se onnistuu kaikista parhaiten. Haluan oppia, minkä takia ihmiset ovat tehneet/ajattelevat itsemurhaa. Onko nuorilla kyseessä vain se normaali teiniangstikausi vai onko syvemmällä jotakin muuta?
On kuitenkin jotenkin huvittavaa katsoa, kuinka joka toinen kolmetoistavuotias valittelee, että hänellä on todettu masennus; kun kysytään, että kuinka, vastaukseksi tulee, että mensan nettitestistä. Jos tuolle linjalle lähdetään, voitaisiin saman tien todeta puolet maapallon ihmisistä saman tien masentuneiksi; itsekin olen tuota testiä tehnyt -, 70 % näytti minulla joskus.

Miten masennus sitten on kytköksissä itsemurhaan?
© emilia ahokas, 30.4.2014
Useimmat masentuneet , eivät toki kaikki, anteeksi yleistykseni, ajattelevat myös itsemurhaa. Varsinkin siinä vaiheessa, kun heitä ei auteta, tai kuunnella -, mikään ei todennäköisesti ole musertavampaa kuin se, että kaverit eivät ota todesta. Masennusta ei kuitenkaan tule sekoittaa minkäänlaiseen mielialojen vaihteluun (vaikka sitäkin esiintyy masentuneilla), vaan masennuksen tulee olla lääkärin toteama.
Ei siis todellakaan riitä, että menet ja teet nettitestin, jonka avulla toteat olevasi masentunut. Ehei.
© emilia ahokas, 30.4.2014
Kuinka kristillinen etiikka sitten hyväksyy itsemurhan?
Itse olen saanut sen käsityksen, että evankelisluterilainen kirkko ei missään nimessä hyväksy itsemurhaa, ortodoksisesta tai katolisesta kirkosta en sitten tiedä. Oletukset ovat kuitenkin näistäkin kahdesta kirkosta samantyyppiset, etenkin katolisen kirkon kannalta -, konservatiivisia kun tuntuvat olevan.

No, lähdetään tutkimaan asiaa tarkemmin.
© emilia ahokas, 30.4.2014
Tarkistellaan ensimmäisenä evankelisluterilaisen kirkon kantaa itsemurhaa kohtaan.
Lukemani mukaan, evankelisluterilaisten kanta itsemurhaa kohtaan oli pitkään ongelmallinen; harkittu itsemurha johti kunniattomaan hautaamiseen, mutta harkitsematon hiljaiseen hautaukseen rukouksineen. Nykyisin kuitenkaan ei evankelisluterilainen kirkko tee erillisiä hautauksia itsemurhan tehneille/muille kuolleille -, kaikki haudataan samalla tavalla.
Lisäksi se on synti syntien joukossa, sekä rikkomus Jumalan lakia kohtaan, eikä siis missään tapauksessa hyvä ratkaisu.
© emilia ahokas, 30.4.2014
Katolisen kirkon kanta puolestaan riippuu täysin siitä, onko teko suora, epäsuora, positiivinen vai negatiivinen. Suora teko on automaattisesti itsemurha, jonka ihminen tekee tietoisesti tahtoen riistää henkensä, epäsuoralla taas tarkoitetaan oman kuolen tuottamusta niin, ettei ihminen kuitenkaan tee sitä tarkoituksella, vaikka tietää tekonsa seurauksen. Positiivisen teon tarkoitus on kirkastaa Jumalaa, negatiivisen taas ei.

Katolinen kirkko tuomitsee itsemurhan kaikissa muissa tapauksissa synniksi, paitsi epäsuorassa tai positiivisessa tapauksessa; mikäli kyseessä on toisin sanoen marttyyrius tai elämän varjeleminen.
© emilia ahokas, 30.4.2014
Ortodoksinen kirkko taas uskotaan, että Jumala antoi elämän ihmiselle lahjaksi. Jumala teki ihmisestä Jumalan kuvia ja kaltaisia, antoi meille elämän huolehdittavaksi ja kannettavaksi, muttei kuitenkaan omistettavaksi. Itsemurhaa pidetään siis ortodoksisessa traditiossa Jumalan lahjan hylkäämisenä, vastuun kantamisen epäonnistumisena, sekä epätoivon tekona.
Oliko käsitykseni oikeassa? Kyllä ja ei.

Yksikään näistä kirkoista ei hyväksy itsemurhaa, tavalla tai toisella. Katolinen kirkko tosin tuntuu hyväksyvän sen, jos vain itsemurhan tehnyt (/hänen läheisensä) pystyy todistamaan, että teki sen epäsuorasta/positiivisesta näkökulmasta.

Hmm, sinänsä aika jännä. Itsellähän on hieman.. Ristiriitaista sen suhteen, että luenko itsemurhan synniksi, vai onko se ihmisen omaan moraaliin perustuva valinta. Sillä vaikka itse kirkkopiireissä jonkin verran pyörinkin, tämä on vaiettu aihe, josta harva puhuu – tai pikemmin haluaa puhua.
Kristittyjen pyhällä kirjallakin on tähän sanottavansa. Got Questions.org – sivu sanoo, että Raamatussa mainittaisiin kuusi itsemurhaa. Abimelek, Saul, Saulin aseenkantaja, Ahitofel, Simri ja Juudas.

Ainoa minulle, ”henkilökohtaisesti” tuttu itsemurha näistä on Juudas.
”Silloin Juudas paiskasi rahat temppeliin, meni pois ja hirttäytyi.”
-          Matt. 27:5, suora lainaus Raamatusta

Näinkin lyhyesti voidaan kuvailla itsemurha. Yhdellä sanalla. Ei kuitenkaan takerruta siihen.
Raamattuhan ei varsinaisesti määrää ihmisen pääsyä taivaaseen. Se vain nopeuttaa hänen matkaansa Helvettiin, jos karkeasti asia sanotaan. Ihminen ei siis joudu Helvettiin sen takia, että teki itsemurhan, vaan sen takia, että hylkäsi pelastuksensa Kristuksen kautta. Raamatun mukaan itsemurha on kuitenkin vakava synti Jumalaa kohtaan, koska itsemurha on aina murha, joka taas on väärin.
Joten voimme vain olettaa, että vain ja ainoastaan Jumalalle kuuluu päätös siitä, että koska ihminen kuolee. Paitsi siinä vaiheessa, jos on ateisti, eikä usko Jumalaan.

Kuitenkin kun vertaa Raamatun ja kirkkojen välistä eroa, ei sitä ole juuri huomattavissa, paitsi jos oikein tarkkaan katsoo. Kun kuitenkin lähdetään miettimään, onko itsemurha oikein vai väärin, ihmiset vastaisivat yksiselitteisesti, että kyllä, kyllä on väärin.
Itse en kuitenkaan sanoisi, että itsemurha on niinkään ole väärin saatikka oikein. Miksi?

Koska mielestäni jokainen ihminen määrää omasta elämästään, vaikka sinänsä kun miettii onhan se väärin. Mutta kun todellisuudessa miettii, kenen vika se on, että kyseinen henkilö teki itsemurhan?
Henkilökohtaisesti sanottuna meidän. Koska mitä todennäköisimmin itsemurha on ollut viimeinen hätähuuto maailmalle, ainakin itse olen alkanut uskoa niin. Loppuvatko itsemurhan tehneen vaikeudet kuitenkaan? En usko. Sillä vaikka itsemurhan tehnyt on itse kuollut, hän voi aiheuttaa eräänlaisen ketjun, jossa joku hänen läheisistään tulisi tai tulee tekemään itsemurhan, jolloin taas tulisi lisää surua.. Tosin tämä on vain ääritapaus.
Mutta koskaan ei voida sulkea pois sitä mahdollisuutta, ettei itsemurha olisi ollut moraalisesti oikein. Vaikkei evankelisluterilainen kirkko tähän  uskokaan. Jokainen on kuitenkin yksilö (Lainatakseni erästä hyvää ystävääni), eikä kaikkea pysty tulkitsemaan vain päältäpäin katsottuna.
Ja koska jokainen ihminen on yksilö, tuskin kukaan ulkopuolinen voi sanoa sataprosenttisesti, että miltä toisesta tuntuu. Josta ainakin itse vedän johtopäätöksen, että jokaisella on oikeus päättää elämästään.
En oikein tiedä mitä ajatella loppupeleissä. Koska itsemurha on niin vaiettu asia, asia, josta ei puhuta. Asiasta ei pikemminkin saa puhua. 
Itsemurha on kuitenkin murha.

 © emilia ahokas, 30.4.2014

*Tilastoissa lukee vain yksiselitteisesti itsemurhiksi luokitellut

**nuorella aikuisiällä alkava monimuotoinen psykoosisairaus, mielenterveyden häiriö, mielisairaus

9.11.2013

Ultimate-weapon-number one | Peliasiaa

 Kuinka moni tietää, mikä se on? Pelipiireissä tästä löytyy aika moniakin memejä - mitkä myös osittain ovat totta. Mikään ei todennäkösetsi ole vituttavampaa, kuin se, että sä ite ammut jotain ämmää siellä miljoona kertaa, eikä se kuole ja lopulta se tulee ja puukottaa sut. Ja instant dead.  Ja siinä vaiheessa kuuluu jotain.. No, jokane voi selvittää ite.


Onko videopeleissä muutenkaan mitään ideaa? Tokihan niitä saa pelata ja näin, mutta mistä niistä loppupeleissä on kyse?

Monet tietää, että just viide päivä marraskuuta julkastiin uusin COD-peli. COD'it on todennäkösesti BF'n ohella tyypillisempiä - ja suosituimpia - sotapelejä, FPS'ssiä [ firstpersonshooter ]. Mä ite oon perehtynyt enemmän COD'iin, vaikken tähän uusimpaan, COD Ghost'iin ookkaan päässy tutustumaan. Jos vaikka sitten myöehmmin (;

"Videogames are art forms that should be enjoyed, not just played when you're bored"
# Gamingrule 90#

Jotenkin niin totta. Mä oon ite huomannut, että pelaan itse, henkilökohtaisesti aina vaan harvemmin ja harvemmin. Mä olen myös huomannut omasta puolestani sen, että mä nautin pelaamisesta vähemmän, jos mä pelaan luvan kanssa [ kyllä, mä tarviin luvan siihen - varsinkin jos satun pelaan MW'tä, kuulostaa tyhmältä I know ].

Mulle kuitenkin yleensä sanotaan, jos satun jätkien seurassa keskutelemaan peleistä, että mä tiiän niistä harvinaisen paljon tytöksi. Yleensä, periaatteessa voisin ottaa ton kehuna, mutta toisaalta, mä voisin ihan yhtä lailla ottaa ton loukkauksena - mä en oikeestaan itekään tiiä miks, mä vana voisin ottaa sen [ oon jopa muutaman kerran ottanut, jos ihan totta puhutaan xdxd ].

"PS vai Xbox?"

Jos multa kysytään, mä sanoisin heti, että PS. Miksi? Koska mulle sopii PS'n ohjain paremmin käteen - Boxin ei sitte taas yhtään. Tokihan tää on jälleen mielipidekysymys, eikä näissä uusimmissa pelikoneissakaan [ PS4 ja Xbox One ] ole noit ohjaimii just sen takia muutettu. Vaan sen takia, koska ne on saanut erikoista kiitosta. Itellä kuitenkin sopii paremmin PS'n ohjain käteen, toisin kuin Matiaksella.. Tulee ihan jatkuvasti riitaa tän asian suhteen.

Mut tilanne on edelleen mulle kolme-nolla (;

Ja tokihan nytkun pelikoneista päästiin ns. puhumaan, ni oon itekin alkanut pikkuhiljaa hylkäämään [ okei, ytoi on liian raju sana ], siirtymään, PC-pelailuun, vaikka mun kone onkin erittäin antiikkinen :D.. Onhan se toisaalta epäreilua, kun joillain [ sori järkyttävä tuleva yleistys ], lissupissiksillä on kaiken maailman tietokoneet, jotka on erityisesti suunniteltu pelaamiseen, eikä mihinkää  naamakirjan selailuun.. Ja istte näillä 'truegamereilla' on sellaset kämäset, antiikkikoneet tyyliä.

Ja ei, mä en oo mikään ammattipelaajatruegamerthing. Älkää edes kuvitelko. Mulla olis siihen vielä äärettömän pitkä matka.

"War is a game that is played whit smile. If 

you can't smile, grin. If you can't grin, keep

 out of the way till you can"
# Winston Churchill


Ja.. No, kaipa se oli tässä. Tokihan mä saisin tästä pidemmänkin, mutta kuka oikeesti jaksaa lukea 300 sivusta romaania jonkun ämätöörin kirjoittamasta postauksesta, joka kertoo peleistä? Mä voin sanoa, että äärettömän harva, jos kukaan. Jos siis otetaan huomioon et tää on sataprosenttisen kuvaton postaus, taas vaihteeks. Loppuun kuitenkin että paras peli ihan koska vaan on Sly :D!