Näytetään tekstit, joissa on tunniste mietiskely. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste mietiskely. Näytä kaikki tekstit

7.8.2015

We’re not critics, we just hate it all anyway

 photo rndm2_zpsb37wo6yy.jpg

 photo rndm1_zpslfazcnmj.jpg

 photo RNDM_zpsgdcthwoe.jpg


Juttu on niin, että mä loukkaannun tosi herkästi asioista joita musta sanotaan. Mä en oo onnistunu kasvattamaan mitenkään kovaa nahkaa tai paksua - mä oon aina kokenu et ei ihmisillä oo tarvetta puhuu musta mitään pahaa. Tai ainakaan haukkua.
Paitsi vähän aikaa sitte mua sanottii ebolaks. Ja joku vuos sitte vitun anorektikoks. Ei mun pitäs välittää - kumpaakaan ei sanottua päin naamaa - mut enemmän mua loukkaa se, et sitä ei sanottu päin naamaa, vaan nimenomaan selän takana, kaverin kaverille.

Ja vaikka mä tiedostan et ei toi oo iso juttu, mut se saa mut tuntemaan itteni tosi huonoks ihmiseks. Oikeesti, mä tiiän et oon laiha ja se on semihuonojuttu koska alipaino, mut anorektikko. Loukkaannun.

Vaikka mä oon aina ajatellu et ei musta voi puhua pahaa seläntakana, mä tiiän et musta on puhuttu. Mä en koskaan oo ollu mikää erityisen suosittu koulussa tai kuulunu niihi ihmisii joihi ihmiset haluu tutustuu. Esimerkiks yläasteella tiesin et musta puhutaan pahaa ja muista oppilaista - se oli se neljän tytyn porukka. Ei siinä mitään, en hengannu ees luokan kanssa pahemmin, ainakaan yläasteella, amiksessa vähän niin ja näin. Suurinpiirtein kaikki mun salolaiset kaverit meni lukioon. Amiksesta on hiuka paha lähtee mitää kavereita muovaamaan ku kaikki on jätkiä. Tai no, ei sekään hankalaa oo ja koen et tuun paremmin poikien kaa juttuun ja näin, äh en mä osaa selittää.

Lisäks ku näin tarkemmin miettii ni lukiossa on pahemmin sitä ns. kiusaamista. Miten mä tän selittäisin ettette luulis mun selittävän puuta heinää.. Hmm.
Lukiossa "kiusaaminen" on enemmänkin just syrjintää ja sitä et kokoonnutaa klikkeihin. Mä henkilökohtaisesti en olis varmaan kestäny lukiossa, toisaalta olis mulla sielläki ollu tuttuja joiden kanssa hengata -, esim. Emma.
Amiksessa en oo huomannu mitään kiusaamista tai sit en oo vaa keskittyny siihen. Eikä siis, yh, kiusaamista sillee mut syrjimistä, näin ikään enemmän.

Mut toisaalta mikäpä mä oon mistään kiusaamisesta tai syrjimisestä saarnaamaan tai luennoimaan ku iteki sitä teen. Teki mieli kirjottaa jostain olevinaan niin tärkeestä aiheesta ja purkaa ahistusta ja asd. En mä tiiä. Olis pitäny vaa lähtee johonki perseesee ajaa, mut jäin sittenkin kotiin, oli huono idea, panikoin, tai, no, ahistun, vaan pahemmin. Eh.
Mulla on muutenkin ollut nyt viime päivinä tosi ahistunu fiilis ja yleisesti tunne et oon tehny jotain väärin. En itteeni kohtaan vaan tyyliin Rikua kohtaan.

Ehkä oon vaan yleisest semihirvee tyttöystävä.

5.8.2015

Love is trembling happiness.

 photo julkaisemattomat5m_zps9s91jwm0.jpg

Yksi vaivainen kukkakuva parin viikon tapaa kun olin paimiossa. Yksi vaivainen kuva, joka on jossain määrin huonosti muokattu, mutta toisaalta taas mun taidoilla todella hyvin. En oo valokuvannu pariin päivään, ei oikee oo innostanu. Koulutki alkaa taas kohta ja sitä ennen pitäis oikeesti hommata taas uus vihko, koska amikseen ei anneta omia vihkoja joka aineelle. Amis ei kustanna. Mulla on muutenkin menny rahaa ihan liikaa viimesen kolmen päivän aikana, toisaalta löysin pari tosi söpöö paitaa ja toisen viel alennuksella -, ehkä  vaan jätän ne vaateshoppailut sitte seuraavii aleihin.

Ainaki se on luvannu oikeesti lämmintä viimisiks lomapäiviks vaikka vähän aikaa sitte sato -, jos viikonloppuna vaikka olis hyvä sää ni vois oikeesti lähteekki johonki ottaan kuvii. Noin vaikka koulujen alun kunniaks tai jotain.
Koulujen alku on toisaalta tosi masentava. Siis, se että mä tiiän et joudun - tai pääsen - istumaan 8h koneen edessä ni on todella riemastuttavaa. Ja vielä se, et oikeesti voisin panostaa koulunkäyntiin, olis kanssa juttu. Mut niiku, amisha on helppoo eikä tartte tehä mitää et saa kolmosii. Ja lukios taas on iha vitu vaikeeta. Mielipiteensä kullakin.

Toisaalta taas, ehkä saan paremmin kirjotusintoa tai jotain, ku on enemmän luppoaikaa iltasin, jota siis ei tietenkään nyt ole, ja ehkä etenen mun kirjotusprojekteissaki. Leikisti ainakin.

En sitte tiiä koska kuulette musta seuraavan kerran, mut kuulette kyllä. Jossain vaiheessa. Ehkä jo perjantaina. Tai sitte ku mulla oikeesti on asiaa. Tai kuvia.


otsikon quote - Khalil Gibran