Dec 31, 2015

2015

Mun vuosi alkoi Yyterissä, jossa oltiin porukoiden kanssa viettämässä uutta vuotta. Meillä on perheen kanssa aina tarkotus olla jossain muualla ku kotona - tai niin on ainakin pari vuotta ollu tapana.
Toki muistan varmaan aina sen, miten naapuri tuli sanomaan mulle naamakirjan kautta, että "kohteliaisuuteen kuuluu se, että tullaan toivottamaan naapureille hyvät uudet vuodet". Mä en ees ollut tollon kotona, olin kaverilla. Tuli vähän hassu fiilis.

Tosi monessa blogissa näkee kirjotuksia vuodesta 2015. Jokasessa vinkataan hyviä postauksia ja kerrataan kulunutta vuotta. Vuosi 2015 ei ole ollut helppo - tuskin oli kenellekkään - eikä seuraavasta vuodesta todennäköisesti tule sen helpompi. Ehkä, riippuu toki millaisella asenteella seuraavaan vuoteen lähtee.

Vuoden alussa kokeilin vaihtoa kuvanjakopalvelussa ja vaihdoinkin  Photobuckettiin huonon Bloggerin sijaan. Kuvien laatu parani huomattavasti, ainakin omaan silmään. Aloitin tänä vuonna oikeasti panostamaan kuvien laatuun ja tekstin laatuun, postaustahti jäi silti vielä ontumaan.

Yksi kulmakivistä blogissa oli sen alati vaihtuva ulkoasu. Hetken aikaa saattoi olla täysin violettia, seuraavaksi sinistä, sitten taas violettia - ja lopulta punaista ja oranssia. Tällä hetkellä värimaailma on sininen ja siinä se saa nyt pysäkin - ainakin ensi vuoteen.

Olin kuitenkin ylpeä -, kirjoitin ensimmäisen peliarvosteluni äidinkielen portfolioon ja julkaisin sen täällä. Tammikussa ei oikein valokuvauksen saralla tullut tehtyä ihmeitä - kylmässä kuvaaminen ei ole koskaan ollut mun juttu. Sen sijaan taisin henkilökohtaisesti panostaa kirjoittamiseen enemmän kuin koskaan.

Mutta koska postaustahti ei ollut mitenkään säännöllinen, julkaisin tammikuussa vain kolme postausta. Helmikuussa en julkaissut yhtään sen aktiivisemmin tekstejä - maaliskuussa tilanne oli jo toinen. Maaliskuussa blogin tilastot näyttivät huippuluokkaa - tai ainakin suurempia numeroita kuin koskaan aikaisemmin. Sittemmin ne ovat jo laskeneet, en ole blogiani sen enempää missään mainostellut, vaikka monessa erilaisessa naamakirjan bloggaajaryhmässä olenkin.

Maaliskussa julkaisin monen montakin postausta joista olen ylpeä. Erityisesti tämä & tämä (jälkimmäinen löytyy myös suosittelen-kohdasta sivupalkissa), olivat omaan ja selkeästi lukijoiden - tai vaikka vain piipahtajien  mieleen. Ei sillä, ne ovat  omaankin mieleeni.

Huhtikuussa oli viimeinen leirimme partioryhmän kanssa - siellä tuli otettua enemmän kuvia kuin saattoi uskoa. Vaikka tämän postauksen otsikko onkin ehkä aavistuksen verran harhaanjohtava aiheensa puolesta - puhuu se myös tavalla tai toisella totta, kyllähän minä luonnossa olin, en vain ihan siinä tarkoituksessa mitä voisi uskoa. Postaustahti nousi maalis-huhtikuun aikana, mutta hidastui taas toukokuun aikana.

Kesäkuussa mulla oli kaksi viikkoa kaupungilta kesätöitä, eikä niiden työpäivien jälkeen oikein jaksanutkaan mitään tehdä - ulkoasukin vaihtui silloin. Tosin, minulla ei itselläni ole mitään hajua minkänäköinen se ulkoasu silloin oli.

Kehityin kesän aikana kuvauksessa huimasti, vaikkakin edelleen käytän sitä automaattia - omasta mielestäni toisaalta se, että saako hyviä kuvia ei ole siitä kiinni, että käyttääkö automaattia vai manuaalia; sen sijaan kameran asetukset tulisi tuntea hyvin. Itselläni on tosin siinäkin vielä oppimista.

Kesä-heinäkuun vaihteessa oli ensimmäinen rippileiri isosena - oi sitä aikaa, mulla oli ihan mahtavat pikkuset ja koko leirin tunnelma oli ihana. Kaikki mun pikkuset oli niin ihania, en kestä. Loin myös itselleni instagramin ja aloin entistäkin enemmän tarkkailemaan sitä, mitä blogiini julkaisin ja aloin samalla stressaamaan sitä, miten pitkiksi taukoni venyisivät.

Kesällä tuli Paimiossakin enemmän kuvailtua kuin missään muualla - olihan täällä nyt niin paljon enemmän kaikkea kuvattavaa ja mikä tärkeintä; uutta. Uutta kuvattavaa, paikkoja mitä ei oltu ennen nähty, paikkoja, joista löytyisi lisää kuvattavaa.

Elokuussa alkoivat koulut. Koulut, joiden alkua ehkä hiukan pelättiin, mutta samalla odotettiin innolla; itse olin jo tämän postauksen mukaan tylsistynyt siellä istumiseen -, olihan se kyllä aika pakkopullaa aluksi. Elokuussa ei tapahtunut mitään merkittävää, syyskuussa tulivat odotetut syksyn värit - joita suorastaan aina rakastan kuvata.

Syyskuussa julkaisin kanssa soittolistapostauksen - edelleen ne samat biisit sieltä soittolistalta löytyy, parilla uudella hitillä tuunattuna. Markkinat oli siin syys-lokakuun vaihteessa -, sama viikonloppu kun kuolasin enemmän tai vähemmän syysihanuuksia ja olisin tahtonut kotiuttaa ne kaikki; en kuitenkaan kotiuttanut oman muistini mukaan niistä mitään.

Lokakuussa oltiin Nuortenleirillä, joka oli mukava viikonloppu, mutta leirille en menisi enää uudestaan. Ehei, pysyttelen mielummin - todennäköisemmin viimeiseksi jäävässä - rippileirissä, sekä mahdollisssa nuortenilloissa. Sama kuukautena oli myös Digiexpot, joista pientä postausta täällä.

Marraskuussa jaeltiin kirjavinkkiä ja arvosteltiin Bluebiitin PowerCardia - sekä täytin vihdoinkin 17. Marraskuu oli todella tyhjä kuukausi.

Joulukuussa mietin, että mikä on onnea, ja julkaisin vuoden viimeisen peliarvostelun. Tuli jouluaatto, uuden vuoden aatto. Päästään tähän päivään. Vuoden viimeiseen päivään. 364/364. Seuraavaksi postataan vuoden 2016 puolelta.

Vuosi 2015 on ollut hyvä. Oon tutustunut uusiin ihmisiin, kirjoittanut paljon enemmän, valokuvannut sitäkin enemmän. Etsinyt sitä oikeaa suuntaa blogille ja itselleni, miettinyt mikä musta tulee isona. Mitä haluan elämältä. Itkenyt ja nauranut, kokenut niitä pahojakin hetkiä. Poistanut turhia postauksia vuodelta 2013, yrittänyt pitää mielen kasassa ja päättänyt, että tuleva työ tulee olemaan jotenkin peleihin liittyvää. Aloittanut uusia pelejä, tuhlannut rahat turhuuksiin. Kokenut kuuluvansa johonkin. Huutanut. Löytänyt uusia, ihania ihmisiä elämäänsä. Miettinyt liian vähän mitä sanoa, menettänyt ihmisiä. Niitä tärkeitäkin.

yeah, it was a pretty good year.