Apr 14, 2014

Paska mikä paska.

Mites tänkin tekstin aloittais.. Kello on noin kakskyt vaille seittemän, kun alotan tätä kirjoittamaan.
Mikään ei tunnu toimivan. Koko maailma on pysähtyny miun ympärillä, ihankun patteriton kello. Tai sitten mä vaan olen jäätynyt ja pahasti.

Tuntuu, että kaikki kaatuu niskaan. Mikään ei oikeasti toimi. Suomen hallitus kusee jollain asteella omaan nilkkaansa; Kataisen poika päätti hypätä veneestä pois ja siirtyä - ainakin yrittää - suurempiin piireihin. Kuten sanotaan, uppoavasta laivasta on helppo hypätä.

Ilmeisesti.

Mutta miten asiat toimii niin sanotun, normaalin ihmisen toimesta?  Voiko ns. normaali ihminen hypätä uppoavasta laivasta tosta noin vaan? Ilman että saa haukkuja, ilman että aiheuttaa murhetta, ilman että muille sattuu mitään pahempaa? Argh, yhteiskunta ei toimi niin.

Kuule kun ei se yhteiskunta toimi niin, että jokainen hyppäisi pois uppoavasta laivasta.

Paitsi siinä vaiheessa, kun kyse on Suomen hallituksesta ja Kataisesta. Vittu.

Kello on viittä yli seittemän. Tässä kahenkymmenen viiden minuutin aikana oon saanu järjettömän vähän tekstiä aikaseks, hakenut kupin kahvia ja todennut elämäni suurinpiirtein hyödyttömäksi paskakasaksi, joka yrittää jollain tavalla löytää jonkin asteisen valonpilkkeen elämästään, ennenkuin sekin tuhoutuu käsiin.

Äh liian hankalaa, haluun sen viis vee emilian takas, jonka ainoa huolenaihe oli, että mistä saa leikkikaverin.

Argh, vihaan mun elämää, vihaan itteäni, vihaan, vihaan, vihaan.

Kittaan kahvia senkin uhalla, että saan kofeinimyrkytyksen, hm. Kaverit lähtee liitoon, ketkä tulee pysymään? Yritän muodostaa mielipiteen kaikesta, yritän olla kuin muut, olematta kuin muut. Mahdottomuutta, sanon minä.
Kirjottaminen, piirtäminen, mikään ei tunnu onnistuvan. Mun kustannuksella lasketaan leikkiä, pitää eisttää ettei se satuta, vaikka tosiasiassa voisin sulkeutua yksin omaan huoneeseeni, pimeeseen, huonon vitsikirjan kanssa ja olla välittämättä muiden mielipiteistä.

Voisko yhteiskunta toimia todella niin?
Ehkäpä jonain päivänä, tuskin miun elinaikanani.

Kello on noin puol kahdeksan. Toinen kuppi kahvia puoleen tuntiin haettu. Bueno. Kirjotusurakalle ei näy loppua. Äh, olenko mä oikeesti niin huono ihminen, etten osaa enää ees kirjottaa. Tai lausua mielipiteitäni julkisesti esille.
No, ehkä musta on tullut sulkeutuneempi ihminen sitten kesän. Mihin se elämäniloinen ja sosiaalinen emilia katos?

Netin ihmeelliseen maailmaan ja jäi sinne. Ei halunnut tulla takaisin, sulkeutui ja.. No, ei puhuta nyt siitä.
Ongelmanahan on loppupeleissä vain ja ainoastaan ihmisen oma asenne omaan elämäänsä, itseensä ja kaikkeen muuhun; ei kannata olla pessimisti, ei se kuitenkaan onnistu.
Äh, olen silti. Katotaan sitten viiskymppisenä kun asun yksin viidenkymmenenkolmen kissan kanssa kerrostalon ullakolla salaa velkojilta paossa.

Kuulostaa järjettömän hyvältä suunitelmalta. Varsinkin, kun en ees sen enempää välitä kissoista.

Kello on varttia vaille seittemän. Oon kirjottanu tätä jo tunnin, hiukan reilu. Ah, mikään ei toimi, onnistu yhyhyhy. Stressaan asioita liikaa, mikään ei mene hyvin.

"Hengitä syvään, kymmenen kertaa ja yritä sitten uudestaan."

Ja vitut. For real. Jos on todellisesti vittuuntunut, mikään ei onnistu, toi ei toimi, ainakaan mulla. VARSINKAAN jos kaveri toistelee sitä siinä vieressä. Hm.

Voisinkohan mä vielä purkaa mieltäni jostain? Pitäis varmaan.
Tällä hetkellä pakokeinoja on niin vähän -, musiikki ei enää toimi, kirjottaminen no.. Se ei onnistu, piirtäminen samaten.

Miks elämän täytyy olla niin vaikeeta? Miks ihmiset ei vaan voi hyväksyä sua sellasena kuin sä olet? Miksi ihmisten täytyy aina provota turhasta, esimerkiksi sähkötupakan laillisuudesta seurakunnan nuorisotilalla? Äh, liikaa poikkeavia mielipiteitä, joista pitäis muodostaa oma ajattelutapansa.
No, voi sun vittus kun se ei vaan mee niin. On jotenkin masentavaa huomata, että yhä useemmat on sulkeetuneempia kuin ennen.

Äh, oon ite ihan samanlainen, jotenka, mikäpä mä olen valittamaan.
Tulen kuitenkin päätymään sairaalaan jossain vaiheessa vatsahuuhteluun tai mikä pahempaa -, kolarin takia.

Pääsis helpommalla, jos vaan lopettais kaiken aktiivisen toiminnan kaikkialla ja hankkis jonkun vaarattoman harrastuksen, partiokin on liian vaarallinen. Ajamisesta puhumattakaan.

Mutta, koska olen Wikipedia-sukupolvea, pääsen helpommalla kun syytän Suomen hallitusta, joka kusee omaan nilkkaansa, jonka takia taas voimme syyttää Kataista tästä kaikesta, joka päätti hypätä pois uppoavasta laivasta. Menkööt Europarlamenttiin siitä, sotkemaan asiat sinnekin.

Äh, mikäpä minä mitään selittämään olen. Mä en kuitenkaan tajua asiasta hevonvittuakaan, ketään ei oikeasti kiinnosta. Ainoa paikka, mihin voi heittää mielipiteensä on netti ja sielläkin tullaan huutamaan. Noh, annetaan asian olla ja jatketaan eteenpäin, päästään helpommalla.
Ja sitten ihmetellään, miten nykynuoriso voi olla niin mitäänsaamatonta.


Hjälp.


No comments:

Post a Comment

Kyllä, kommenttien valvonta on käytössä. Ja ei, älkää lähettäkö viestiänne montaa kertaa. Kyllä, luen kaikki kommentit, vaikken niihin vastaisikaan.

Kiitos.