Gaming rule 68#
Mikä tekee pelistä hyvän? Mitkä ovat "hyvän" pelin kriteerit?
Nii'i. Sen kun tietäisi. "Hyvät pelit on tehty hyvista, tarkoista grafiikoista, mahtavasta tarinasta, mahtavammasta musiikista sekä parhautta hipovasta pelattavuudesta!"
Mä olen ennenkin puhunut pelaamisesta. Viime kerralla aiheena vaan oli enemmänkin konsolit, "aseet", oma kokemus pelaamisesta ja mikä tärkeintä -, pleikkarin ohjaimen ylistys.
Nyt kuitenkin mun olis tarkotus puhua
hieman grafiikoista, tarinasta, pelien musiikeista ja pelattavuudesta. Mun
tuurilla kuitenkin eksyn sivuraiteille, nohh, ehkä te selviätte sen verran..
GRAFIIKAT, on asia, johon pelaajat yleensä kiinnittää ensimmäisenä
huomionsa. Peleiltä aletaan pikkuhiljaa vaatia realistisia grafiikkoja, mutta yleensä
panostettaessa grafiikkoihin [ ja
uskomattoman realistisiin kasvoihin.. ] tarina
kärsii. Ei aina, useimmiten. Ja tarinan kärsiessä, peliä ei huvita pelata,
vaikka olisi kuinka realistiet miehen kasvot. Tai naisen.
Oikeastaan, mä otan itse mielummin huono grafiikkaisen pelin hyvällä tarinalla. Oikeasti. Jos
pelissä on hyvä tarina,
se voittaa mennen tullen hyvä
grafiikkaisen pelin huonolla tarinalla. Koska mulla loppuu nopeasti
kiinnostus peliin jos tarina ei nappaa.
Sitten on niitä pelejä, mitä voisi pelata
uudestaan ja uudestaan. Esimerkiksi Sly
Cooperit. Mä rakastan niiden tarinaa, kakkosen ja kolmosen, jos
pilkunviilaajiks ruvetaan. Jos
tarina on pelissä kiinnostava, mun on pakko pelata ne ensin suomeksi, jos tähän
on siis mahdollisuus, ja sitten vasta englanniksi.
Slyissa grafiikka ei ole vielä niin hyvää,
Sly 4'sessa se hippokin jo sitten miu makuun aivan liian hyvää Sly peleiksi.
Asiaan tosin saattaa vaikuttaa se, että todellisuudessahan Sly 2+3 on pleikkari
2'selle, kun taas Sly 4 on suunniteltu PS 3'selle.
Ymmärtääkseni.
Ja sitten on tietenkin "ylistetty" Telltale. The Walking Dead ja Wolf Among
us -peleistä tuttu peliyhtiö. Jälleen yksi pelejä valmistava yritys, joka tekee mahtavilla tarinoilla varustettuja, sarjakuvamaisia pelejä,
jotka todellakin sieppaavat mukaansa. Vaikkei Telltale grafiikallaan hämmästytäkään,
ovat tarinat saaneet paljon kiitosta. Monet ovat ylistäneet, ymmärtääkseni,
kuinka hieno tarina peleistä löytyy etcetc.
Pelattavuus on myös yksi pelien ominaisuuksista, jotka
vaikuttavat siihen, pelaako pelin loppuun vai ei. Itse olen huomannut, ettei
miu tee mieli pelata pelejä, joissa on jotenkin hassu ohjattavuus/se tökkii/on
muuten vaan perseestä.
Oon myös joskus kailottanut, kuinka hyviä
FPS'ssät ovat vaan enpä enää -, kolmannesta persoonasta kuvatut ovat tällä
hetkellä tuplasti parempia. Tosin, pelilistoilta löytyy vielä Bäfä..
Viikonlopuksi löytyikin juuri tekemistä.
Mä en sitten tiiä, jokasella on oma
makunsa pelattavuudesta ja silleen, valitettavasti mä en voi vaikuttaa siihen.
Tarinasta jo puhuttiinkin w/grafiikka, ah, pelimusiikki. Mä en koe,
että musiikki on hirveän suuressa osassa peleissä. Joo tokihan sillä saa luotua
tunnelmaa ja niin eespäin, mutta. Kun. Se. Ei. Ole. Niin. Tärkeää. Paitsi tappelukohtauksissa.
Siinä tarvitaan oikeesti jotain eppistä
battlemusiikkia koska ainakaan mä en jaksa kuunnella, jos joku huutelee joitain "taisteluhuutoja"/"reploja" seillä kesken taistelun, ehei.
Mä en muutenkaan ymmärrä, miten ihmiset
kokee jotenki pelimusiikin tärkeeks. Mä harvemmin pelaan äänet päällä, just sen
takia koska sielta saattaa tulla melkeen mitä ääniä tahansa, plus vihaan
tiettyjen pelien ääniä ja mulla soi yleensä oma musiikki kuulokkeista, jos
tarkkoja ollaan.
Hassua.
Jokasella kuitenkin on mielipiteensä
tästäkin, ainakin pelaajilla, miksei muillakin.
Mä olen monessa kohdassa hehkuttanut, miten paljon parempi pleikkari on, kun
verratana boxiin. Pleikkarin ohjain sopii käteen paremmin, mun mielestä siihen
tulee paremmat yksinoikeuspelit.. Se on vaan kaikin puolin mulle parempi
konsoli.
Mutta mä olin väärässä.
Mun on pakko nyt myöntää tää, mutta tasan
yks kohta mun superpitkästä listasta on virheellinen. Mun uusin rakkaus, Tomb
Raider, tulee _yksinoikeuspelinä_ boxille. Mun suureksi suruksi Rise of the Tomb Raider tulee boxille.
Hnnnggg.
Oikeastaan tässä asiassa lohduttaa se, että sopimushan ei ole lopullinen. + Miun ei ole järkeä hommata Onea
yhden yksinoikeuspelin takia.
On myös hassua ajatella, että ihmiset
oikeasti valitsee konsolinsa
yksinoikeuspelien mukaan. Okei joo, mä ymmärrän, ne on tärkeitä ja yksinoikeuspeleillä yriteään
varmistaan konsolin myytävyys ja
silleen, mutta tokihan on menetys, jos ei jokin tietty peli tulekaan sille
konsolille, jonka sä omistat.
Tää myös pistää miettimään, että kumman konsolin tulen ite joskus
tsiljoonan vuoden päästä tulevaisuudessa hankkimaan. Ja voi kyllä, mä
mietin sitä jo nyt, vaikka sillä ei ole minkäänlaista seksuaalista merkitystä
mihinkään suuntaan.
Uskoakseni.
En siltikään väitä, ettäkö Boxi olisi
huono konsoli. Mut mä en myöskään sano, että se olis tän yhen yksinoikeuspelin
myötä parempi konsoli, kuin Pleikkari,
Yh, eikai tästä muuta voi sanoa. Ainakaan
nyt. Katsotaan sitten myöhemmin. Propsit sille, joka luki kokonaan ;)
Telltalesta sanoisin, että kyllä hämmästyttää grafiikoillaan. Piirrostyyli on upeaa, hiottua työtä. Uniikki tyyli, joka eroaa nykypäivän realistisuuden tavoitteista, ei ole vaikuttavuudessaan yhtään pienempi.
ReplyDeleteEn usko, että grafiikka ja juonen laatu ovat juuri millään tavalla verrannollisia. Esimerkiksi Heavy Rainissa on upeat grafiikat ja upea juoni. Telltalen peleissä, kuten juuri Wolf ja Walking Dead, uniikki ja upea grafiikka sekä loistavia tarinoita. Tietty on noita tapauksia, että peli lähinnä näyttää hyvältä, mutta tarina ei ole kovinkaan erikoinen. Esimerkiksi nyt uusimmat Silent Hillit. Tarina on aika kuraa, mutta näyttää paremmalta kuin alkupään pixelit (vaikka tarinat olivat timanttia).
No sekaisin menee tähän aikaan, ihan hyvä kirjoitus kuitenkin.
Ihanaa ku joku uskaltaa tänne vielä kommentoidakin :o
DeleteEi mutta joo, oot sinällään ihan oikeassa, ettei graffoja ja juonta tulis/sais/ne oliskaan millään tavalla verrannollisia. Ja joo, kyllä noita poikkeuksiakin peleistä löytyy, kuten esimerkiksi just toi Heavy Rain.
Mut tää mun esimerkki, että hyvät graffat=huono tarina, on lähinnä vaan stereotypiaa, jos ihan totta puhutaan. Mä tiiän, ei sais yleistää tai mitään, mutta usein, ainakin mun mielestä se menee niin.