Mar 23, 2015

Elämä on ja opettaa, ainakin joissain tapauksissa


 photo mhnmnhjr_zpsdiyhrfof.jpg

Mun spotify ei tuota enää musiikin laatua samalla tasolla, ku ennen. Sen laatu on huonontunu tuplasti, tai sitten se johtuu vaan siitä, että mulle on kehittyny tarkempi sävelkorva? En mä tiiä, eikä oikeen innostakaan tietää.

Mulla ei oo mitään kuvia, ei yhtään mitään. Se on aina yhtä sääli, mutta oikeasti mua ei oo vaa enää innostanu kuvata. On mulla tossa se kamera, ja puhelimessa olis varmaan miljoona ja yks selfietä ja kaikkii ylipositiivisia söpöilykuvia, quoteista puhumattakaan.

Se on ongelma on enemmänkin aika ja se, että ongelmat alkaa taas nostaa päätään. Ei, en mä nyt puhu mistään ihmisuhdeongelmasta, niissä mulla menee aina valehtelematta huonosti, vaan lähinnä ongelma on tällä hetkellä mielessä.

Sitä on hankala selittää, mut kaikki, joilla on vähänkää ollu koskaan ikinä millonkaan masennuksen tyyppisiä ongelmia, ni tietää suurinpiirtei mistä mä puhun.
Mä oon suhteellisen varma, että jos mä kävelisin teitä vastaan kadulla, kukaan teistä ei näkis mitään muuta ku hymyilevän emilian, emilian, joka on iloinen, jolla on paljon kavereita, on sosiaalinen ja hyvä bloggaaja. Oikeesti, useimmat nauraa mulle, ku puhun et mulla on masennuksen kanssa hieman.. Ongelmia.

Eniten ehkä ihmiset nauraa mun vainoharhasuudelle. Se on asia, josta en vaan pääse eroon, vaikka haluaisinkin. Ne on niitä asioita, joista mä en oo varma ja mua pelottaa joka päivä mennä luokkaan ja kuulla jotain paskaa mun niskaan. Mä tiiän, ettei yks jakais mun asioita kenellekkää, ei ainakaan luokkalaisille, mut toiset.. Niistä en menis takuuseen. Ihan hyvin se voi kertoo ihmisille asioita, mikä olis hieman paskamainen juttu.

Mä tuun varmaan ikuisesti muistaan sen hetken, ku kerroin ekan kerran ihmsille, et mulla on paha olla. Mulle naurettiin päin naamaa, mut se ei silti vaikuttanut mun puhumiseen, tai siihen, ettenkö luottais ihmisiin. Uskottelin pitkään, et ei mulla mitään ongelmia ole, ei voi olla, oon puhdas kuin pulmunen, kielsin kaiken. Sit kuitenkin amiksen ekalla terveystarkastuksessa kerroin. Ja itkin.
Vähän niiku alon itkee poikaystävän vieressä lauantai yöllä. En muista ees mistä alon itkemään, mulla ei oo oikeasti hajuakaan, mut itkin. Mä vaan alon itkemään.

Mä saatan ehkä mahdollisesti toivoa, että asiat menis parempaan suuntaan pian. Se vaan, että koska?

No comments:

Post a Comment

Kyllä, kommenttien valvonta on käytössä. Ja ei, älkää lähettäkö viestiänne montaa kertaa. Kyllä, luen kaikki kommentit, vaikken niihin vastaisikaan.

Kiitos.