Mä oon alkanu rakastaa pimeyttä. Pimeys on niin rauhoittavaa. Vähä sama ku tee rauhoittaa ihan järjettömästi mua, silti en juo sitä tarpeeksi. Todellakaan. lähelläkään. Mulla ei varsinaisesti ole kuvia, ehei. Ei mulla tosin koskaan ole, silti tuun aina kolmella kuvalla, plus miinus, kertomaan jotain turhaa elämästäni.
Hupsua, Viikonlopuksi olis jotain suunnitelmissa. Toivottavasti tulis oleen jatkossakin, koska yksinkertaisesti en halua olla kotona, mutta oon samalla sosiaalinen erakko, joka ei viihdy ihmisten kanssa - tai ainakaan kovinkaan monen kanssa.
Mun ajatukset harhailee, eikä se oo kivaa. Mä en saa suollettua mitään järkevää tekstiä tähän just nyt, vaikka haluaisinkin. Mä en löydä oikeita sanoja oikeisiin kohtiin, mikään ei tunnu oikeelta.
Mut silti saan jotain aikaseks, mutten kuitenkaan yhtään mitään. Hupsua.
äääh sulla on niin ihana kirjoitus tyyli en kestä. <3
ReplyDelete