Muista sanoo jos mahaan sattuu liikaa.

Semisti masentaa mut semisti kuitenkaan ei. Oon tyytyväinen et ripari on ohi mut samalla se on tosi masentavaa, koska näin yleisesti siel oli tosi mukavaa, vaikka oma rauha olikin ihan minimi määrä joak taas ei sinällää ollut enää yhtä mukava kuin olis voinu olettaa, ihan rehellisiä jos siis ollaan.

Mun ryhmä oli kuitenkin oikeesti ihana. Sillee harmitti et Santeria ei oo siinä meiän ryhmäkuvassa, mutta asialle ei voi oikeasti mitään. Sillee iha sulosta et siin oli kuitenkin 5/6 jäsenestä + minä.

Ihana leiri kuitenkin oli ja kuviakin löytyy vielä. Todennäköisesti julkasen ne parittelevat vesikirputkin vielä täällä, kuhan mulla on aikaa. Huomenna pitää mennä kattomaan iltatorilta taas ihmisten tuotteita ja ettimään mulle konffismekkoa - tai yleisestikin jotain muutakuin mustaa juhlamekkoa. Riku saa tulla makutuomariksi, tai ainakin vaikka räpläämään puhelintaan. En mä tiiä.

psssttt. mua voi seurailla kanssa instassa @hopeaprinsessa 

Itsemurha.

Astetta "syvällisempi" postaus itsemurhasta olevinaan "kristilliseltä" kannalta tehty tutkimus.

_______________________________________

Suomessa itsemurhien teko on naisien keskuudessa yleisempää, kuin miehien. Naisien itsemurhaprosentti on Maailman terveysjärjestö WHO’n mukaan maailman toiseksi suurin Suomessa; miehillä tämä prosentti on viidenneksi suurin maailmassa.

Esimerkiksi vuonna 1998 15–19-vuotiaat miehet tekivät 39 itsemurhaa koko Suomessa.  2000 luvulle päästäessä luku oli tippunut 35 ja sitä seuraavana vuonna 27. Vuonna 2011 luku oli 15–19-vuotiaiden miesten joukossa 34.

Saman ikäiset naiset taas tekivät vuonna 1998 9 itsemurhaa, 2000 luvulle päästäessä 11 ja 2011 yhdeksän. *

© emilia ahokas, 30.4.2014

Voidaan siis todeta, että miehet onnistuvat itsemurha-yrityksessään herkemmin kuin naiset; koska miehet käyttävät usein aggressiivisempia itsemurhamenetelmiä ja näin ollen kuolevat naisia useammin.  Naisten itsemurhayrityksiä myös luetaan pelkiksi huomionhaun yrityksiksi. Suomessa yleisin kuukausi tehdä itsemurha on toukokuu.

Useimmiten syy itsemurhaan löytyy yllättävän läheltä; koulukiusaaminen, jota ei ole yritetty lopettaa, masennus, mielenterveyden häiriöt.. Esimerkiksi skitsofrenia** ja alkoholismi ovat itsemurhaa kasvattavia tekijöitä.

Kysymys kuitenkin faktatietojen jälkeen kuuluu; Miksi?

Miksi ihmiset tekevät itsemurhan? Mikä on heidän tarkoitusperänsä? Mitä he hakevat tällä?

Vai hakevatko he mitään?

Onko kyseessä vain viimeinen hätähuuto maailmalle, joka on ajanut ihmisen siihen tilaan, että viimeinen pakokeino on itsensä murhaaminen.

Kenelle syy siis oikeasti vieritetään?

Miksi sitten valitsin tällaisen.. Vaietun, salaisen aiheen, josta harva puhuu, tietää, ja ketään ei valita, tai välitä, miten asian käsittää.

Hmm, uskoisin itse aihevalintani juontavan vähintään jollakin asteella mielenkiinnosta, mutta myös samalla halusta. Haluan oppia itsemurhasta enemmän ja tällä tavalla se onnistuu kaikista parhaiten. Haluan oppia, minkä takia ihmiset ovat tehneet/ajattelevat itsemurhaa. Onko nuorilla kyseessä vain se normaali teiniangstikausi vai onko syvemmällä jotakin muuta?

On kuitenkin jotenkin huvittavaa katsoa, kuinka joka toinen kolmetoistavuotias valittelee, että hänellä on todettu masennus; kun kysytään, että kuinka, vastaukseksi tulee, että mensan nettitestistä. Jos tuolle linjalle lähdetään, voitaisiin saman tien todeta puolet maapallon ihmisistä saman tien masentuneiksi; itsekin olen tuota testiä tehnyt -, 70 % näytti minulla joskus.

Miten masennus sitten on kytköksissä itsemurhaan?

© emilia ahokas, 30.4.2014

Useimmat masentuneet , eivät toki kaikki, anteeksi yleistykseni, ajattelevat myös itsemurhaa. Varsinkin siinä vaiheessa, kun heitä ei auteta, tai kuunnella -, mikään ei todennäköisesti ole musertavampaa kuin se, että kaverit eivät ota todesta. Masennusta ei kuitenkaan tule sekoittaa minkäänlaiseen mielialojen vaihteluun (vaikka sitäkin esiintyy masentuneilla), vaan masennuksen tulee olla lääkärin toteama.

Ei siis todellakaan riitä, että menet ja teet nettitestin, jonka avulla toteat olevasi masentunut. Ehei.

© emilia ahokas, 30.4.2014

Kuinka kristillinen etiikka sitten hyväksyy itsemurhan?

Itse olen saanut sen käsityksen, että evankelisluterilainen kirkko ei missään nimessä hyväksy itsemurhaa, ortodoksisesta tai katolisesta kirkosta en sitten tiedä. Oletukset ovat kuitenkin näistäkin kahdesta kirkosta samantyyppiset, etenkin katolisen kirkon kannalta -, konservatiivisia kun tuntuvat olevan.

No, lähdetään tutkimaan asiaa tarkemmin.

© emilia ahokas, 30.4.2014

Tarkistellaan ensimmäisenä evankelisluterilaisen kirkon kantaa itsemurhaa kohtaan.

Lukemani mukaan, evankelisluterilaisten kanta itsemurhaa kohtaan oli pitkään ongelmallinen; harkittu itsemurha johti kunniattomaan hautaamiseen, mutta harkitsematon hiljaiseen hautaukseen rukouksineen. Nykyisin kuitenkaan ei evankelisluterilainen kirkko tee erillisiä hautauksia itsemurhan tehneille/muille kuolleille -, kaikki haudataan samalla tavalla.

Lisäksi se on synti syntien joukossa, sekä rikkomus Jumalan lakia kohtaan, eikä siis missään tapauksessa hyvä ratkaisu.

© emilia ahokas, 30.4.2014

Katolisen kirkon kanta puolestaan riippuu täysin siitä, onko teko suora, epäsuora, positiivinen vai negatiivinen. Suora teko on automaattisesti itsemurha, jonka ihminen tekee tietoisesti tahtoen riistää henkensä, epäsuoralla taas tarkoitetaan oman kuolen tuottamusta niin, ettei ihminen kuitenkaan tee sitä tarkoituksella, vaikka tietää tekonsa seurauksen. Positiivisen teon tarkoitus on kirkastaa Jumalaa, negatiivisen taas ei.

Katolinen kirkko tuomitsee itsemurhan kaikissa muissa tapauksissa synniksi, paitsi epäsuorassa tai positiivisessa tapauksessa; mikäli kyseessä on toisin sanoen marttyyrius tai elämän varjeleminen.

© emilia ahokas, 30.4.2014

Ortodoksinen kirkko taas uskotaan, että Jumala antoi elämän ihmiselle lahjaksi. Jumala teki ihmisestä Jumalan kuvia ja kaltaisia, antoi meille elämän huolehdittavaksi ja kannettavaksi, muttei kuitenkaan omistettavaksi. Itsemurhaa pidetään siis ortodoksisessa traditiossa Jumalan lahjan hylkäämisenä, vastuun kantamisen epäonnistumisena, sekä epätoivon tekona.

Oliko käsitykseni oikeassa? Kyllä ja ei.

Yksikään näistä kirkoista ei hyväksy itsemurhaa, tavalla tai toisella. Katolinen kirkko tosin tuntuu hyväksyvän sen, jos vain itsemurhan tehnyt (/hänen läheisensä) pystyy todistamaan, että teki sen epäsuorasta/positiivisesta näkökulmasta.

Hmm, sinänsä aika jännä. Itsellähän on hieman.. Ristiriitaista sen suhteen, että luenko itsemurhan synniksi, vai onko se ihmisen omaan moraaliin perustuva valinta. Sillä vaikka itse kirkkopiireissä jonkin verran pyörinkin, tämä on vaiettu aihe, josta harva puhuu – tai pikemmin haluaa puhua.

Kristittyjen pyhällä kirjallakin on tähän sanottavansa. Got Questions.org – sivu sanoo, että Raamatussa mainittaisiin kuusi itsemurhaa. Abimelek, Saul, Saulin aseenkantaja, Ahitofel, Simri ja Juudas.

Ainoa minulle, ”henkilökohtaisesti” tuttu itsemurha näistä on Juudas.

”Silloin Juudas paiskasi rahat temppeliin, meni pois ja hirttäytyi.”

-          Matt. 27:5, suora lainaus Raamatusta

Näinkin lyhyesti voidaan kuvailla itsemurha. Yhdellä sanalla. Ei kuitenkaan takerruta siihen.

Raamattuhan ei varsinaisesti määrää ihmisen pääsyä taivaaseen. Se vain nopeuttaa hänen matkaansa Helvettiin, jos karkeasti asia sanotaan. Ihminen ei siis joudu Helvettiin sen takia, että teki itsemurhan, vaan sen takia, että hylkäsi pelastuksensa Kristuksen kautta. Raamatun mukaan itsemurha on kuitenkin vakava synti Jumalaa kohtaan, koska itsemurha on aina murha, joka taas on väärin.

Joten voimme vain olettaa, että vain ja ainoastaan Jumalalle kuuluu päätös siitä, että koska ihminen kuolee. Paitsi siinä vaiheessa, jos on ateisti, eikä usko Jumalaan.

Kuitenkin kun vertaa Raamatun ja kirkkojen välistä eroa, ei sitä ole juuri huomattavissa, paitsi jos oikein tarkkaan katsoo. Kun kuitenkin lähdetään miettimään, onko itsemurha oikein vai väärin, ihmiset vastaisivat yksiselitteisesti, että kyllä, kyllä on väärin.

Itse en kuitenkaan sanoisi, että itsemurha on niinkään ole väärin saatikka oikein. Miksi?

Koska mielestäni jokainen ihminen määrää omasta elämästään, vaikka sinänsä kun miettii onhan se väärin. Mutta kun todellisuudessa miettii, kenen vika se on, että kyseinen henkilö teki itsemurhan?

Henkilökohtaisesti sanottuna meidän. Koska mitä todennäköisimmin itsemurha on ollut viimeinen hätähuuto maailmalle, ainakin itse olen alkanut uskoa niin. Loppuvatko itsemurhan tehneen vaikeudet kuitenkaan? En usko. Sillä vaikka itsemurhan tehnyt on itse kuollut, hän voi aiheuttaa eräänlaisen ketjun, jossa joku hänen läheisistään tulisi tai tulee tekemään itsemurhan, jolloin taas tulisi lisää surua.. Tosin tämä on vain ääritapaus.

Mutta koskaan ei voida sulkea pois sitä mahdollisuutta, ettei itsemurha olisi ollut moraalisesti oikein. Vaikkei evankelisluterilainen kirkko tähän  uskokaan. Jokainen on kuitenkin yksilö (Lainatakseni erästä hyvää ystävääni), eikä kaikkea pysty tulkitsemaan vain päältäpäin katsottuna.

Ja koska jokainen ihminen on yksilö, tuskin kukaan ulkopuolinen voi sanoa sataprosenttisesti, että miltä toisesta tuntuu. Josta ainakin itse vedän johtopäätöksen, että jokaisella on oikeus päättää elämästään.

En oikein tiedä mitä ajatella loppupeleissä. Koska itsemurha on niin vaiettu asia, asia, josta ei puhuta. Asiasta ei pikemminkin saa puhua. 

Itsemurha on kuitenkin murha.

 © emilia ahokas, 30.4.2014

*Tilastoissa lukee vain yksiselitteisesti itsemurhiksi luokitellut

**nuorella aikuisiällä alkava monimuotoinen psykoosisairaus, mielenterveyden häiriö, mielisairaus